Hätähuuto kunnille ja koko yhteiskunnalle

Taistelu alkoi kun olin 82-vuotias ja vaimoni 79-vuotias.

Talvella 1981 aloitin hiihtoharrastuksen. Sitä olen harrastanut 5-vuotiaasta asti. Tunsin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Hengästyin ja kunto alkoi heiketä.

Halusin lähetteen varjoainekuvaukseen, mutta lääkäri ei sitä antanut. Hän ei uskonut, että minulla voisi olla sydämessä vikaa kun olin koko elämäni ajan, 12 vanhasta, tehnyt raskasta työtä ja hiihtänyt vuosittain jopa tuhat kilometriä. Juoksua harrastin 12-vuotiaasta 70-vuotiaaksi.

Kunto heikkeni koko ajan ja jouduin tilaamaan ambulanssin hätääni. Ambulanssin tullessa kolmannen kerran sanoin kuljettajalle, että nyt mennään Vaasan keskussairaalaan suoraan. Sanoin, että Närpiön terveyskeskuksessa on päivystys, otamme sieltä lähetteen.

Saavuimme illalla sairaalaan ja tutkinta alkoi puolen yön aikaan. Pääsin osastolle ja lääkäri kertoi, että seuraavana aamuna suoritetaan varjoainekuvaus.

Viikon kuluttua oli ohitusleikkaus. Kaikki meni hyvin. Toivuin kahdessa kuukaudessa. Vaimoni toimi omaishoitajanani.

Elämä jatkui onnellisena vuoteen 2013, jolloin vaimoni määrättiin suolistotähystykseen Kristiinaan. Suolistossa todettiin vakavan sairauden alku, joka Vaasan keskussairaalassa vahvistettiin syöväksi. Tästä alkoi aviopuoliso Untolle elämäni raskain urakka 84-vuotiaana, ohitusleikkauksen läpikäyneenä. Alkoi viiden vuoden taistelu vaimon terveyden puolesta.

Vaimoni leikattiin Vaasassa kesähelteellä. Leikkausta vielä korjattiin seuraavana päivänä. Leikkaushaava tulehtui ja omaishoitajana minä ryhdyin hoitamaan haavoja.

Leikkauksessa vaurioitui vatsan ja virtsarakon aluetta ja sen tähden välillä kastuivat lakanat ja yöpuvut.

Vuonna 2015 todettiin vaimollani etäpesäkkeitä keuhkoissa, joita tuhottiin sädehoidoilla. Kuutena päivänä viikossa meillä oli taksikyytejä Tampereelle eli taksissa istumista kuusi tuntia päivässä. Tästäkö johtui, että vaimolleni tuli oikeaan jalkaan hermovaurio ja viimeinen liikuntakyky meni.

Lääkäri kävi kotona ja sanoi, että aviomiehen pitää jumpata ja venytellä vaimon jalkaa. Tein sitä 3-4 kertaa viikossa kahden vuoden ajan. Kaskisten kaupunki oli lopettanut maksusitoumuksien myöntämisen Kristiinaan sairaalaan kuntoutuskeskukseen.

Ruotsia osaamattomana vaimoni oli välillä Närpiön terveyskeskuksessa 14 vuorokautta. Se oli iso virhe. Hänen olisi pitänyt päästä ohjattuun kuntoutukseen, mutta Kaskisten kaupunki ei antanut lähetettä.

Lääkärin suosituksesta vaimolleni tehtiin tukilaite kävelyä varten ja erikoiskengät. Siihen saatiin kaupungilta maksusitoumus.

Niistä minun mielestäni hoitovirheistä valitin potilasvakuutuskeskukseen Helsinkiin. Heidän mielestään kaikki oli suoritettu oikein.

Vaimoni nukkui pois viime heinäkuussa kauniina kesäpäivänä. Hänellä oli todettu vatsassa uusi syöpä, jolle ei voitu tehdä mitään.

Vaimoni saadessa ikuisen levon olen kuntouttanut itseäni kohtalaiseen kuntoon. Vaimoni kuva on ollut sydämessäin 70 vuotta.

Omaishoitajana sain korvausta kolmen vuoden ajan 10,00 euroa vuorokaudelta. Kahdelta ensimmäiseltä vuodelta en saanut mitään. Se oli erään toimihenkilön tietämätön virhe.