Hirviporukassa noitavainoa?

Lapväärtin metsästysseurassa on monta hirvimetsästäjää ja osa heistä on muodostanut Lappväärtin pohjoisen hirviporukan, joka ei ole mikään juridinen osapuoli, porukka kun porukka. Osa hirviporukan jäsenistä on johtavassa asemissa, sekä Lapväärtin metsästysseuran hallituksessa että Lapväärtinseudun riistanhoitoyhdistyksessä. Hirviporukka käyttää metsästysseuran hallitusta lyömäaseena niitä jäseniä kohtaan, jotka eivät ole ”sopivia”. Hallituksen käyttäytyminen on johtanut useampaan oikeusprosessiin 20 vuoden aikana. Yhdessä oli allekirjoittanut itse mukana, kun minut erotettiin sääntöjen vastaisesti, vaikka olin ollut jäsenenä yli 30 vuotta. Lapväärtin metsästysseura maksoi oikeudenkäyntikulut, noin 200 000 mk. Eikä mitään ole opittu vuosien aikana. Nyt metsästysseuran hallitus on käynnistänyt uuden erottamisprosessin. Sydinin mukaan jäsen A on nyt erottamisvuorossa. A sai osavoiton käräjäoikeudessa ja Lapväärtin metsästysseura joutuu maksamaan osahäviöistä noin 30 000 e. Hallitus on ilmoittanut tyytymättömyytensä osahäviöönsä. Jos tämä juttu etenee hovioikeuteen, nousee kustannukset helposti 100 000 euroon. Lapväärtin metsästysseura on joko rikas tai sen noin 120 jäsentä joutuvat maksamaan lähes 1 000 euroa jäsentä kohden, koska hallitus ei osaa tulkita omia sääntöjään. Hyvää tunnelmaa Lapväärtin metsästysseurassa, jota Sydin kehuu, ei ole ollut olemassa moneen vuoteen. Rikosilmoitus on jätetty poliisille syksyllä 2019 ja sitä on täydennetty keväällä 2020 koskien hallituksen ja muutaman jäsenen laittomuuksia.

Pieni osa hirviporukoista omistaa osuuden metsästysmajasta ja he pitävät muita hirviporukan jäseniä mukanaan ”vieraina”? Osuuden omistajat kieltäytyvät tekemästä vuokrasopimuksen metsästysmajan tontin uuden omistajan kanssa, sekä kieltäytyvät maksamasta yksityistiemaksun. Jo vuonna 2017 jäsen A sai kirjallinen varoituksen hallitukselta. Syynä varoitukseen oli luultavasti kateus A:ta kohtaan, koska hän toimi hyvin aktiivisena jäsenenä ja hallitus ei osannut lukea laatimiaan peuraeläinjahdin sääntöjä. Koska A:ta kohdeltiin väärin, lopettivat hän ja viisi muuta jäsentä hirvimetsästyksen. Nyt on jäljellä 10–12 metsästäjää hirviporukassa. Lapväärtin metsästysseuran vuokramaat ovat noin 10 000 ha.

Kun varoitus tuli julki, Pohjanmaan ruotsinkielinen tuottajajärjestö (Österbottens svenska producentsförbund) lähetti kirjeen metsästysseuralle ja ilmoitti, että Ösp ei ole tyytyväinen seuran sisäisiin riitoihin, joka voi johtaa siihen, että hirvilupia jää käyttämättä. Ösp oli ihan oikeassa. Lapväärtin metsästysseuran hirviluvista käytettiin vähän yli 60 %, joka oli luultavasti pohjanoteeraus koko Rannikko-Pohjanmaan riistanhoitopiirin (Svenska österbottens jaktvårdsdistriktin) alueella viime metsästyskaudella.

Lupamäärillä halutaan optimoida hirvikannan metsästyksen ja hirvikannan aiheuttamien metsävahinkojen suhdetta, ottaen myös huomioon, että susilla on riittävästi talviruokaa.

Nämä riidat ovat jakaneet seudun ihmiset kolmen ryhmään. Osa on sitä mieltä, että A on oikeassa käräjäoikeuden tavoin. Toinen osa on sitä mieltä, että hirviporukka on oikeassa. Suurin osa ei ymmärä, mistä on kysymys, mutta miettii, miksi aikuiset ihmiset harrastavat ”hiekkalaatikkoleikkiä”. Suureen osaan kuluvat metsänomistajat, joita kiinnostaa metsien hyvinvointi ja moni Lapväärtin metsästysseuran jäsen miettii metsästyskortin hinnankorotusta.

Kurt Holmlund

Lapväärtin metsästysseuran jäsen ja metsänomistaja