Infraäänialtistus ei selitä oireilua

Tuulivoimaloiden infraääni ja terveys, 20.4. esijulkaistusta selvityksestä toteamus: Kilvan alkujulkaisusta poimitaan omiin tarkoituksiin sopivaa. Mielestäni selvityksen perusteella se on lähempänä tutkielmaa kuin tutkimusta. Mutta ei niin sekavaa kuin arvaamiskeskus THL:n koronaselvitykset.

Kyselytutkimukseen osallistujien vastausmäärä oli suhteellisen vähäinen, koekuuntelijoitakin oli lopulta ehkä vain kaksikymmentä.

Selvityksen johtopäätöksissä todetaan esim. ”tuulivoimalat muuttivat asuntojen ääniympäristöä kaupunkimaiseen suuntaan: tutkimuksen pitkäaikaismittaukset osoittivat, että tuulivoimaloiden tuottamat infraäänitasot ja kuuloaistin herkkyyden mukaisesti painotetut keskiäänitasot olivat tuulivoimatuotantoalueiden lähellä (noin 1,5 km:n etäisyydellä) sijaitsevien talojen sisätiloissa samaa suuruusluokkaa kuin kaupunkiympäristössä.”

Selvityksen toimenpide-ehdotuksia:

- Hankkeessa ei saatu näyttöä tuulivoimaloiden infraäänen terveysvaikutuksista. Henkilöillä, jotka yhdistävät oireensa tuulivoimaloiden infraääneen on todellisia, elämänlaatua heikentäviä oireita, joiden lieventämiseksi tarvitaan toimenpiteitä.

- Tuulivoimaloiden kuuluvan äänen, valojen ja vilkkuvan varjostuksen aiheuttama häiriö tulisi olla mahdollisimman vähäistä, kun tavoitteena on vähentää oireita ja haittaa. Lisäksi on tärkeää, että lähialueiden asukkaat tulevat kuulluksi jo tuulivoimantuotantoalueen suunnitteluvaiheessa.

- Kaikessa oireilussa, myös tuulivoimaloihin liittyvässä, on mukana nosebomekanismit, joten tutkijoiden, median, poliitikkojen, kansalaisjärjestöjen ja muiden tahojen ei tule esittää perusteettomia väitteitä terveyshaitoista, sillä se lisää huolta ja oireilua. Sen sijaan väestölle tulisi välittää luotettaviin tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa.

- Jatkotutkimukset tulisi kohdistaa sekä teknisiin ratkaisuihin että yksilöllisiin ja yhteisöllisiin tekijöihin, joilla voidaan vähentää tuulivoimaloiden häiritsevyyttä ja oireiden syntymistä.

Terveisiä Isojoelle

Teuva