Joulumuisto

Oli jouluviikkoa edeltävän viikon alku vuonna 1985. Heräsin varhain aamulla, olimme lähdössä metsääni tukintekoon naapurin metsurimiehen kanssa. Lokakuulla alkanut metsäsavottamme oli lopuillaan.

Matkaan lähdettiin syksyllä uutena hankkimallani nelivetoisella Lada Nivallani. Otin mukaan haulikkoni, jospa metsässäni saisin posauteltua samalla reissulla mehevän teeripaistin maahan alas.

Ikkunan pielessä oleva mittari osoitti pakkasta 18 astetta. Käärin villasukkien päälle sanomalehtipaperia. Tiesin hauraan paperin jauhaantuvan silpuksi päivän mittaan, mutta ainakin aamupäivän jalat pysyisivät lämpiminä uunin päällä yön olleissa saappaissa.

Otin evääksi neljänneksen vartaassa kuivatettua ruisleipää ja kourallisen lähikaupan kauppiaan myymää Santavilhon suolasilakoita. Kaapissa olisi ollut pari muhkeaa, pehmyttä joululimppua, mutta niistä en uskaltanut vyölläni riippuvalla puukolla vuolla siivuja.

Kääriessäni eväitä ruskeaan käärepaperiin, tuli mieleeni kansakoulumme vuosittainen käytöskilpailu. Vain patteriradion korjaajan opin saanut inkeriläinen opettajamme julisti voittajaksi oppilaan, jolla eväsleivät olivat useimmin kääritty voipaperiin. Tasatuloksen tullessa voiton ratkaisi leipien välissä olevien makkarasiivujen lukumääärä. Osuuskaupan hoitajan paksu tyttö voitti aina.

Metsässä puuta kaatui ryskyen, ja tukkeja sekä pöllejä tuli metsätien varteen runsaasti. Teeripaistikin tuli posautettua haulikolla koivun laarevasta alas maahan.

Uusi nelivetoinen Lada Niva oli epätasaisten metsäteiden verraton kulkija.

Ystävällisin jouluterveisin,

Ilmari Silverberg

Metsälä