Kunnalliset portaat

Uusi usein motivoi. Unto Nisula kirjoitti elämisen portaistakin Suupohjan Sanomien mielipide-palstalla 3.9.

Kaskisten Kotilammen ympäristö on hieno ja liikunnallinen paikka. Itsekin joskus käyn siellä rementiakävelyhölkällä.

Unto on vaikuttanut paikan liikunnallisiin ynnä muihin elementteihin. Kaupunki on vähän ollu aina perässä noissa asioissa.

Kotilammen ratakin vaatisi lisää pintakerrosta. Esimerkiksi purua, putumoskaa, voisi saada ehkä ilmaiseksi lähialueilta yleishyödylliseen tarkoitukseen. Voin tulla tarikoimaan vähän ennen, kunhan liikuntatoimen toimesta kasoja ilmestynee.

Raran pohjoispuoliskan osuuden reunassa voisi olla metrin levyinen muuta tiiviimpi pintakerros, jota voisi liikkua vähän esteettömimmin. Mutta iso palahake on surkeinta kuntoratojen pintamateriaalia ympärivuotiseen käyttöön.

Olen huomannut myös Marianrannan radan käytettävyys-puutteet, jossa aikoinaan muka tein vetoja ja ’hapenotto’ nousi kohisten. Eipä taira raralla olla enää nuorempia käyttäjiäkään.

Joskus käyn Vargbergin Fritidscentrumis Närpiössä. Sitä kehitetään jatkuvasti. Nyt oli syntyny upeat kuntoportaat, joita oli pakko näpelöörä. Uusia lähinnä urheilutasolle tarkoitettuja välineitä on useissa kohorin raran varrella.

Olikohan portaissa 116 askellusta maasta maahan ja askelmaväli noin 14 senttiä eli korkeusero 16 metriä.

75-kiloonen jos kymmenen kertaa nousun tekee, kuluisi nousemiseen energiaa noin 28 kaloria (120 kJ), joten ei aiva heti laihtuusi, mutta lihasvoima ja mielen taso nousee mukavas ympäristös.

Muistui hiihtoreisu, kun Unton kans´ mentihin junalla Hyvinkäälle teknisten SM-hiihtoihin. Oltihin kasköölaasina junas vissihin niin mietaan hurmooksis tai muute jännitteis, että istuttihin kaupungin ohi, mutta eherittiin lähtöihimme. Hyvinkään nousuihi katosivat loput hurmokset.

Jukka Hakala

Nori