Lapväärtinjoen vedestä

Viime viikon Suupohjan Sanomissa olleesta jutusta ”Pohjanmaan jokien happamuustilanne huono” saattoi saada väärän käsityksen Lapväärtinjoen veden laadusta.

Syynä on se, että happamuutta kuvaava pH-arvo on käänteisesti verrannollinen. Eli mitä alhaisempi pH-arvo, sitä korkeampi happamuus – ja mitä korkeampi pH-arvo, sitä pienempi happamuus.

Jutussa kerrottiin, että Närpiönjoen, Kyrönjoen ja Lapuanjoen pH-arvot ovat laskeneet 4,6–4,8 tuntumaan. Tällöin vesi on niin hapanta, että se saattaa aiheuttaa kalakuolemia. Jos arvot olisivat näin matalat kutuaikana, kalojen poikastuotanto vaarantuisi.

Lapväärtinjoen pH-arvoksi kerrottiin 5,7. Se on syksyn sateisuuden huomioon ottaen melko hyvä ja ylittää jutussakin mainitun vuositason minimiarvon 5,5. Luontainen jokivesiemme pH-arvo on 6–7.

Meillä esiintyvistä kaloista parhaiten veden happamuutta eli matalaa pH-arvoa kestävät esimerkiksi ahven ja ankerias. Myös siika kestää melko korkeaa happamuutta ja elää vielä pH-arvoltaan 5–5,5 olevissa vesistöissä.

Useimpien kalojen lisääntyminen häiriintyy, kun pH-arvo laskee alle 5,5:n. Arvon laskeminen alle 5:n aiheuttaa myös kalakuolemia. Happamista vesistä eniten kärsivät särkikalat ja lohi.

Talvella vesistöjen jäätyminen vähentää niiden happipitoisuutta, josta myös aiheutuu usein kalakuolemia. Mikäli vesistö samanaikaisesti kärsii happikadosta ja korkeasta veden happamuudesta, voi se olla erittäin tuhoisaa koko kalakannalle.