Me-henkeä etsimässä

Suupohjan Sanomissa 20.2.2020 pääkirjoitus oli ns. ”vinkki” meille yrittäjille. Luin sen olettamuksena siitä, ettemme tiedosta tilannetta. Olemme kuulleet samoja kertomuksia asiakkaiden kokemuksista muiden muassa ei tervehditä, ei pidetä paikallisia ostajia arvokkaana tms. Ja, huomioimme ne tässä kehitys-työssä.

Kysymys herää, koska juuri tämä huono palvelukokemus on tapahtunut? Onko niin että, samaa tarinaa kerrotaan vuosi toisensa jälkeen ja siitä tulee ns. urbaani legenda, kaikki ovat kuulleet, että näin on mutta kukaan ei tiedä koska se on tapahtunut ja kenelle tai menikö se oikeasti näin. Uskon että, aina vähän väliin joltain jää tervehtimättä mutta yleensä on kyse hajamielisyydestä tai on jotain ongelmaa ratkottava. Toinen puoli on, miten me asiakkaana tervehditään tai minkälainen ilme meillä on, kun astumme esim. kauppaan? Lantilla on kaksi puolta ja tästä syystä ei kannattaisi vetää liian nopeita johtopäätöksiä.

Useampi yrittäjä kiittää, että on myös ulkopaikkakuntalaisia asiakkaita, kun he tuovat sen tarvittavan lisämyynnin. Jos tämän kertoo, ei se tarkoita, ettei arvosta paikallisia, se kertoo vaan siitä, että toivotaan että paikallisetkin arvostaisi olemassa oleva yritystä ja sen tarjontaa. Yrittäjät ovat kertoneet, että asiakas voi tulla heille viimeisenä, kun on kiertänyt Vaasan, Kauhajoen jne. ja löytää hakemansa tuotteen viimein Kristiinankaupungista. Mitä itse ajattelisitte siinä tilanteessa, hyvä vain huono juttu? Yrittäjän kannalta mietitään, että olisipa tullut tänne ensin ja jos täältä ei löydy niin kannattaa etsiä muualta. Ei kukaan vastusta sitä, että tehdään ostosreissuja muualle mutta voidaan tehdä kierros kotikaupungissa ensin, se voi kannattaa.

Parantamisen varaa on ehdottomasti ja se on myös tämän kehitystyön tavoite, selvitämme mikä ei toimi ja mitä sille voidaan tehdä.

Miksi poliitikot mukaan? Me emme saa muutosta aikaan, jos emme opi tekemään yhteistyötä. Hyvä alku on, päästä yhteisymmärrykseen, siitä mitä palveluja ja kauppoja haluamme tulevaisuudessa. Useamman käsitys on, että torin varrella ja myös kylissä ei pian ole kauppoja tai muita palveluita, jos kaupankäynti ja palvelujen käyttöaste ei nouse. Miltä esimerkiksi tori näyttäisi, jos ei ole kauppoja ja vähemmän ravintoloita?

Ensimmäinen askel on, unohtaa vastakkainasettelu. Kun puhumme tosillemme rakentavasti, niin syntyy vuorovaikutus ja yhteisymmärrys. Tämä koske meitä asiakkaita, yrittäjiä, päättäjiä ja virkamiehiä, me olemme kaikki Kristiinankaupungin asukkaita.

Tässä on myös kyse kaupungin imagosta. Imagon nostamiseen ja parantamiseen meillä pitäisi olla yhteinen näkemys ja kaupungin laatima elinkeinostrategia on tärkeä ns. työkalu. Kenenkä toimesta laaditaan ja kuka hyväksyy elinkeinostrategian? Poliitikot.

Kirsi Rantatalo

muutosjohtaja

Kantakaupunki Kristiina