Mitä oikeasti tapahtui Lapväärtin koululle

Pekka Eränen palauttaa mieliin Lapväärtin suomenkielisen koulun ja Tervahovin erityiskoulun lakkautuksen (SS 27.5.). Aivan niin ei asia mennyt, mutta kylläkin kierosti ja salakavalasti, kuten hän kirjoittaa.

Koulun sulkemisesta elokuun 2015 alusta päätettiin kaupunginvaltuustossa 15.12.2014, kun vuoden 2015 talousarvio ja vuosien 2016–2018 taloussuunnitelma hyväksyttiin yksimielisesti. Sitä ennen se oli hyväksytty suomenkielisessä koulutuslautakunnassa ja kaupunginhallituksessa.

”Kieroksi” ja ”salakavalaksi” asian tekee se, että suomenkielisen koulutuslautakunnan jäsenet, sekä kaupunginhallituksen ja budjettikokouksessa valtuuston suomenkieliset jäsenet eivät ymmärtäneet, mitä he päättivät. Silloiset kaupunginvaltuutettu ja suomenkielisen koulutuslautakunnan puheenjohtaja Olli Pursiainen sekä koulutoimenjohtaja Antero Kulonpää olivat räätälöineet esityksen ja ”naamioineet” sen.

Taustalla oli lautakunnille asetettu säästötavoite. Päättäjät olivat kuitenkin siinä uskossa, että asia otetaan esille vasta tulevaisuudessa. Lapväärtin koulun mahdollinen sulkeminen sisältyi vasta vuosien 2016–2018 taloussuunnitelmaan.

Ratkaisu tehtiin kuitenkin jo vuoden 2015 budjetin yhteydessä, kun Lapväärtin koulun rahat syyslukukaudelta 2015 jätettiin pois. Talousarvioperusteluissa asiaa ei mainittu. Mutta: Ei rahoja, ei koulua!

Kaikki suomen- ja ruotsinkieliset tiedotusvälineet – paikallis- ja maakuntalehdet sekä alueradiot – uutisoivat heti budjettikokouksen jälkeen, että Lapväärtin suomenkielinen koulu lakkautetaan.

Jopa Olli Pursiainen, joka tuolloin oli Suupohjan Sanomien päätoimittajana, uutisoi lehden verkkouutisissa samana iltana budjettikokouksen jälkeen, että Lapväärtin suomenkielinen koulu suljetaan. Päätökseen sisältyi myös Tiukan koulun sulkeminen Kantakaupungin ruotsinkielisen koulun kunnostuksen valmistuttua.

Lisäksi, kun kritisoin päätöstä Suupohjan Sanomissa, vastasi Pursiainen 7.1.2015 (ennen lopullista ratkaisua 23.3.2015), että ”koulut lakkautetaan tehtyyn (siis 15.12.2014) päätökseen perustuen ilman ehtoja”.

Meitä oli neljän hengen ryhmä, joka puuttui asiaan päätöksen lainvastaisuuden vuoksi. Esimerkiksi lain mukaista asianosaisten kuulemista ei ollut järjestetty. Laki edellyttää, että tällainen tilaisuus on pidettävä, jotta oppilaiden vanhemmat ja kaikki muut, joita asia koskee, voivat sanoa mielipiteensä.

Teimme 12.1.2015 asiasta valituksen Vaasan hallinto-oikeuteen. Nyt kaupunginhallitus aloitti sumutuksen, jolla se sai harhautettua jopa hallinto-oikeuden. Kaupunginhallitus totesi vastineessaan, että päätös oli vain vuoden 2015 tavoite ja näin ollen valmistelua, josta ei voi tehdä kunnallisvalitusta. Kaupunginhallitus totesi myös, että ”lopullinen päätös Lapväärtin koulun lakkauttamisesta valmistellaan kaupunginvaltuuston 23.3.2015 pidettävää kokousta varten”. Lausuntohan oli täyttä potaskaa. Päätös tehtiin, kun rahat jätettiin budjetista. Ei rahaa, ei koulua!

Kaupunki jatkoi sumutustaan järjestämällä lain edellyttämät kuulemistilaisuudet – jotka olisi kuulunut järjestää jo ennen budjettikokousta – Lapväärtissä ja Kantakaupungissa 22.1.2015. Käytännössähän ei niillä ollut merkitystä: Ei rahaa, ei koulua! Tilaisuuksiin osallistui Lapväärtissä 38 ja Kristiinassa 16 henkilöä.

Kantakaupungin koulun rehtorin Tiina Ingveksen ensireaktio siihen, että Lapväärtin koulun oppilaat siirtyisivät Kristiinaan, oli ”Eihän tänne mahdu!” Myöhemmin lehtihaastattelussa hän korjasi sanomaansa ja toivotti lapväärttiläiset ja närpiöläisetkin tervetulleiksi. Tiedämme, miten tämän mahtumisen kanssa kävi.

Lapväärtin koulun lakkauttaminen oli esillä jo 2013. Koulun opettajien ja vanhempien tilaisuudessa 29.1.2015 esitettiin muun muassa silloiselta valtuuston puheenjohtajalta Patrik Ragnäsilta 2.12.2013 saatu sähköpostiviesti, jossa hän sanoi, että kouluja ei lakkauteta vuonna 2014. Hän myös korosti, että aikaisemmista koulujen sulkemisista ei ole koitunut luvattuja säästöjä. Näinkö vähän voimme johtaviin poliitikkoihimme luottaa?

Lopullisesti Lapväärtin koulun sulkemisesta päätettiin kaupunginvaltuustossa 23.3.2015. Päätökseen osallistuivat koko RKP:n ryhmä sekä kolme suomenkielistä valtuutettua. Oikeastaanhan kyse oli teatterista, sillä budjettikokouksessa 15.12.2014 oli koulun rahat syyslukukaudelta 2015 pudotettu pois. Ei rahaa, ei koulua!

RKP:tä ei tässä asiassa voi syyllistää. Ryhmien välinen ”herrasmiesopimus” edellytti olla puuttumatta toisen kieliryhmän kouluasioihin. Monet sen ajan rkp:läiset poliitikot, joiden kanssa olen keskustellut, kertovat ihmetelleensä, että ehdotus Lapväärtin koulun sulkemisesta tuli suomenkieliseltä koulutuslautakunnalta. Kun suomenkieliset sitä ehdottivat, halusivat rkp:läiset tukea ehdotusta, eivät vastustaa.

Istuessani kerran autossa Lapväärtin kyläkaupan luona, koputti eräs minulle täysin tuntematon naishenkilö autoni sivuikkunaan. Avattuani ikkunan, sanoi hän ruotsiksi: ”Kiitos, että taistelet Lapväärtin puolesta!”

Kyse ei siis ollut pelkästään koulusta, vaan yleensäkin Lapväärtin puolustamisesta. Se näkyi myös siinä, että lapväärttiläisten tuki suomenkielisen koulun puolesta ylitti kielirajan. Esimerkiksi kuulemistilaisuuden 22.1.2015 pöytäkirjaan liitetyn vetoomuksen 400 allekirjoittajasta runsas kolmasosa oli ruotsinkielisiä.

Seppo Kuusinen

päätoimittaja emeritus

Lålby