Myös purotaimenkanta elpyy padon poistamisen ansiosta

Suupohjan Sanomien viime numerossa (4.10.) oli juttu Villamon patoalueen kunnostuksesta ja sen vaikutuksista. On hienoa, että meritaimenen nousun esteenä ollut pato on viimeinkin saatu purettua ja koskiosuus kunnostettua.

Ilmeisesti Ely-keskuksen tiedotteeseen pohjautuvasta, sinänsä mainiosta, artikkelista ei kuitenkaan käy ilmi eräs tärkeä hyöty, joka padon poistamisesta syntyy.

Padon yläpuolella joessa elävä taimenkanta ja etenkin latvavesien ja pienten purojen purotaimenkanta ei ole vuosikymmeniin päässyt uusiutumaan. Sen seurauksena se on kääpiöitynyt ja voidaan tavallaan puhua jopa sukurutsaudesta.

Nyt kun yläjuoksulle pääsee meressä vaelluksella ollutta ja sieltä nousevaa meritaimenta, vaikuttaa se myös latvavesien purotaimenkantojen elpymiseen.

Taimen (Salmo trutta) on Suomen kaloista poikkeuksellinen, sillä se muodostaa – elinolosuhteista ja ravinnosta sekä myös vaellusvietistä riippuen – erilaisia ekologisia muunnoksia, jotka syntyvät saman emokalan poikasista.

Jokivuosien jälkeen osa kaloista lähtee merivaellukselle ja kahden kolmen–merivuoden jälkeen nousee kotijokeensa kudulle. Nämä kalat ovat meritaimenia (Salmo trutta trutta) ja kooltaan yleensä 3–10-kiloisia.

Jokeen tai sen varressa oleviin suurempiin altaisiin ja järviin jäävistä taimenista muodostuu järvitaimenia (Salmo trutta lacustris), ja ne ovat yleensä pienempiä kuin saman ikäiset meritaimenet.

Osa samasta poikassarjasta hakeutuu latvavesille, ja niistä muodostuu purotaimenia (Salmo trutta fario). Ne kasvavat harvoin suuremmiksi kuin 25 senttiä pitkiksi – vaikka saattavatkin olla yli 10-vuotiaita.

Taimenkannan säilymisen kannalta tärkeää on se, että minkä tahansa näistä taimenlajeista uroskala voi hedelmöittää toisen lajin naaraan mädin. Näin yksikin yläjuoksulle pääsevä meritaimennaaras vaikuttaa ratkaisevasti alueen purotaimenkantaan.

Vaikka pienen purotaimenkoiraan maiti ei riitäkään hedelmöittämään suurta määrää meritaimennaaraan mätimunia, saattaa asialla olla useita purotaimenkoiraita, ja ainakin osa mädistä hedelmöityy. Näin niistä kuoriutuu taimenenpoikasia, smoltteja, joista osa lähtee merivaelluksella, osa jää jokeen tai etsiytyy järviin ja osa latvavesien puroihin. Näin taimenen elinkierto jatkuu.

Hankkeeseen uhratut, lähes miljoona euroa, eivät ole hukkaan heitettyä rahaa, sillä Lapväärtinjoen taimen on tärkeä maamme koko meritaimenkannalle.

Runsaat 60 prosenttia Suomen kaikista meritaimenen meri-istutuksista tehdään Lapväärtinjoen kantaa olevilla kaloilla. Niitä käytetään istutuksiin myös moniin jokiin, koska Lapväärtinjoen taimenkanta on puhdas, eikä jokeen ole saanut istuttaa vierasta kantaa olevia taimenenpoikasia.

Sen vuoksi Lapväärtinjoen–Isojoen taimen on myös elinvoimaisempi ja terveempi kuin sellaisten jokien taimenet, joissa useat eri kannat ovat risteytyneet.

Seppo Kuusinen

vapaa-ajankalastaja evp

Lålby