Nuuttipukit joulunajan lopettajina

Keski-Euroopasta lähtenyt perinne on pitkään säilynyt maassamme. Vaikka nuutinpäivä on tammikuun 13. päivä, ajoittuu nuutti-tapahtuma kohta loppiaisen jälkeiseen päivään.

Nuuttia voitiin viettää useana loppiaisen jälkeisenä päivänä. Perinne on pitkään säilynyt Uudellamaalla, lounais-Suomessa, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla. Mutta myös Karjalassa Sortavalassa nuutti tunnettiin nimellä smuutti.

Loppiaisen tienoilla oli iltapimeällä mahdollista törmätä näihin kummallisiin olentoihin. Nuutti oli naamioitu mahdollisimman tuntemattomaksi. Oli naamioita, tyynyjä vartalon ympärillä, sarvia, irtoneniä, taljoja, turkkeja. Pyrittiin olemaan mahdollisimman harvasanainen. Jokin joululaulu, kuten ”Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on apteekit auki”.

Nuutit liikkuivat pienissä ryhmissä. Seuduilla, joissa perinne elää, heitä on vuodesta toiseen odotettu. On varattu karamellia, piparkakkuja ja rahaa.

Vanhaa nuutin päivää on nimitetty hiiva-nuutiksi.Mikäli jouluun liittyi viinan käyttöä, nuuttiaika oli myös kohmelosta parantamisen aikaa. Tästä johtui nuutista leikilliset nimitykset hiiva-knuutti, rahkalakki, nuutin nuppu.

Nuutin unohtuminen on aikaistanut joulun viettoa pikkujoulun merkeissä. Nuutin nuppu on joulun loppuaikaa, eli härkäviikot tai reikäleivät.