Ollako vai eikö olla, Kaskinen?

Kaskisten kaupunginvaltuusto joutuu ensi maanantaina ottamaan kantaa asiaan, jonka seurauksista sillä ei ole tarkkaa käsitystä. Kaskisten päättäjille ei ole kerrottu, mitä liitos Närpiön kanssa käytännössä merkitsee. Mutta ei myöskään sitä, millaisena elämä itsenäisenä jatkuisi. Kaskisten päättäjät ovat yli kieli- ja puoluerajojen valittaneet heidän (tarkoituksellista?) pimennossa pitämistään.

Kaupunginjohtaja Minna Nikander käänsi äskettäin kelkkansa. Aiempi liitoksen puolustaja on nyt sen vastustaja. Ehkä hän havahtui huomaamaan, että liitoksesta on Kaskisille enemmän haittaa kuin hyötyä.

Päätetäänpä Kaskisissa itsenäisenä pysymisestä tai liittymisestä, on kaupungilla edessään vaikeat ajat.

Itsenäisenä on talous saatava kuntoon. Kallista terveydenhuoltoa on karsittava ja tehtävä yhteistyötä naapureiden Kristiinan ja Närpiön kanssa. Raskasta hallintoa on kevennettävä. Mallia siihen voisi hakea vaikkapa Karijoelta, joka asukasmäärältään on Kaskisten kokoinen, mutta jolla on paljon kevyempi hallintorakenne.

Itsenäisenä Kaskinen saisi pitää kaupunginjohtajansa ja monet kunnalliset palvelut ja toiminnot. Kaupunki saisi myös pitää satamansa ja halutessaan myydä satamaosakkeita naapurikunnille.

Liitoksen seurauksena Kaskisiin jäisivät vain lasten päivähoito, koulut ja vanhusten hoito sekä ehkä kirjasto. Kaikki muut kunnalliset palvelut lakkaisivat viimeistään 3–5 vuoden aikana.

Närpiö omisi myös sataman, jonka osakkeilla se voisi halutessaan tehdä miljoonavoiton. Osakkeilla, joista se ei ole maksanut mitään, ja jotka Kaskinen olisi voinut myydä.

Kaskislaiset joutuisivat hoitamaan asiansa Närpiössä. Etenkin vanhuksille ja muille, joilla ei ole omaa autoa, se tulisi kalliiksi. Heikkojen linja-autoyhteyksien vuoksi he joutuisivat turvautumaan taksikyytiin. Närpiössä asioidessaan he tekisivät myös ostoksensa siellä, mikä heikentäisi kaskislaisten kauppojen toimintaedellytyksiä.

Kuntaliitosten seurauksena kehittäminen keskitetään aina kuntakeskuksiin ja pienet liitoskunnat kärsivät. Niin on tapahtunut Pirttikylän, Ylimarkun, Lapväärtin, Tiukan ja Siipyyn kohdalle. Näin tulee tapahtumaan myös Kaskisissa, josta tulee vain yksi – Pirttikylän tavoin – oman onnensa varaan jätetty kaupunginosa.

Kaskislaisilla siinä ei ole sanaakaan sanottavanaan. Närpiön asukasluku kasvaa 10.722:een, josta kaskislaisten osuus on 1.263 eli 11,6 prosenttia (Tilastokeskuksen arvio 31.12.2019).

Närpiön kaupunginvaltuustoon tulee edelleen 35 jäsentä, josta kaskislaisia 11,6 prosentin osuuden mukaan olisi vain neljä (4!). Vaalimatematiikka saattaa tuoda yhden paikan lisää, mutta käytännössä sillä ei ole merkitystä. Kaupunginhallitukseen ja eri lautakuntiin kaskislaiset saisivat korkeintaan yhden edustajan. Kaskislaisten ääni ei kuuluisi – heillä ei olisi päättävissä elimissä sanan sijaa.

Jokainen haluamme itse päättää asioistamme; mitä teemme, mihin käytämme rahamme – ja myös siitä, mistä meidän on luovuttava ja tingittävä, jos on pakko.

Jokainen haluamme säilyttää itsetuntomme ja tehdä itse itseämme koskevat päätökset. Ilman, että joku muu päättää asioistamme puolestamme.

Ehkä näin tulee olemaan myös Kaskisissa?

Seppo Kuusinen

päätoimittaja emeritus

Lålby