Rajankäyntiä Pulkkisen Eskon tontilla

Sain sitten vihdoin rajankäynnin Lapväärttiin viime vuonna, kun maanmittaustoimistolta tuli naapurin vaatima ruotsinkielinen insinööri. Ikävä kylläkin, etten pystynyt seuraamaan pahan selkävaivani takia rajankäyntiä muuta kuin pihamaaltani.

Aluksi insinööri ilmoitti tutkineensa rajan historiaa yli sadan vuoden ajalta, jonka pohjalta rajankäynti käytiin. Näin hän mitätöi edustamansa toimiston minulle myymän päivitetyn tonttikartan.

Edelliskerralla kun ojaa rajallani kaivettiin naapuri toi minulle laskun. Hän oli kuulemma valvonut, että saimme rajaojan. Oja oli siirtynyt paikoin jopa kaksi metriä tontilleni päin. Kävin sen johdosta maanmittaustoimistossa. Siellä virkailija lohdutti, ettei se raja mihinkään karkaa ja lisäsi, että ojan ulkopuolella ollut tie on lakkautettu, josta puolet kuuluu minulle. Hän kertoi myös, että toimisto päivitti rajan.

Kun vihdoinkin porukka nousi ojasta tielle insinööri näytti rajan olevan sisääntulotieni ulkoreunassa, jolloin naapuri älähti, ei se käy, ei se käy. Nopeasti keppi heilahti vähän tontilleni päin ja keskelle tietä voitaisiinkin raja laittaa tähän. Insinööri suomeksi, voisinko antaa tähän vähän lisää maata naapurille.

Tuli sitten kustannusten vuoro ja insinööri totesi minun olevan suurin hyötyjä?? Siten osuuteni on 60 prosenttia ja kiistan aiheuttajalle 15 prosenttia, samoin pohjoispuoliselle naapurille, jolla ei ollut mitään osuutta rajakiistaan.

Sittemmin pyysin ojatoimikuntaa oikaisemaan ojaa. Tyly vastaus oli, etteivät he siirrä mitään ojaa. Totuus kuitenkin on, että pohjoispuolen naapurin pellon nurkassa olleet rajakiven koordinaatit olivat luikerelleet kaivetun ojan pohjalle.

Ennen joulua selkäni oli vähän parempi ja kävin mitan ja tuttavani kanssa katsomassa ja mittaamassa mitä ojalla oli tehty. Oikeastaan ei ollut yllätys, että kaikki maa oli jäänyt naapurin puolelle, johon hän ei saanut omistusoikeutta, oli korvattu lohkaisemalla eteläpäässä minun maatani hänelle.

Ennen kaivuuta vein päätoimitsijalle selvityksen ja karttakopion tonttikartastani. Hän ei selvästikään osannut tulkita karttaa, vaan käski tehdä selvityksen ely-keskukseen hänen tuttavalleen. En saanut koskaan vastausta.

Nyt herättiin myös elyssä ja sieltä tuli tieto, että saan kyllä kaivaa maatani ojan toisella puolella maksullisella hakemuksella ojatoimikunnalle, kunhan en mene metriä lähemmäs rajaani.

Hyöty; Naapuri ei tulisi enää huutamaan eikä heiluttamaan käsiään ”tässä ojan pitää olla”, eikä esitä osan pihamaastanikin olevan hänen. Kalliiksi tuli.

Esko Pulkkinen

Lapväärtti