Surusta iloon

Kun veljeni Tuomo kuoli 1970-luvulla liikenneonnettomuudessa Helsingissä jäädessään suojatiellä suurta ylinopeutta ajavan autoilijan yliajamana, olin shokissa monta, monta kuukautta.

Elin ”muussa maailmassa”, kunnes huomasin hakea apua serkultani psykologian tohtori, erikoistutkija Pekka Kososelta Jyväskylästä. Serkkuni sanoi minulle: ”Surun jälkeen pitää hyvissä ajoin tulla ilo, että ihmisen aivokapasiteetti on sellainen, että jos surua jatkuu liian pitkään, sielunmaisema sattaa järkkyä koko loppuelämäksi.”

Parituntisen vierailuni aikana hän antoi minulle monia muita hyviä neuvoja elämäni matkalle.

Pekka Huhtamäki

Lapväärtti