Tärkein näyttö

Meriteiden sääntöjen viides sääntö kuuluu: Jokaisen aluksen on aina pidettävä asianmukaista näkö- ja kuulotähystystä sekä pyrittävä kaikin vallitsevissa olosuhteissa käytettävissä olevin keinoin tilanteen ja yhteentörmäämisvaaran perinpohjaiseen arviointiin.

Selvästi sanottu. Valitettavasti Airistolla kahden henkilön kuolemaan johtanut veneturma osoitti, että säännön soveltamisessa on toivomisen varaa. Vesiliikennelain mukaan vesikulkuneuvon kuljettajana ei saa toimia henkilö, jolla ei ole olosuhteisiin nähden tarvittavaa ikää, kykyä ja taitoa. On traagista, jos kykyä ja taitoa punnitaan vasta käräjätuvassa onnettomuuden jälkeen.

Veneilijöillä on mahdollisuus vapaaehtoiseen kouluttautumiseen Navigaatioliiton ja SPV:n (Suomen purjehdus ja veneily) kursseilla. Myös käytännön kursseja järjestetään. Suupohjan alueellakin niitä on tarjolla Pohjanlahden Laivastokillan toimesta. Kursseja käynyt veneilijä voi liikenne- ja viestintävirastolta hakea Kansainvälistä huviveneenkuljettajakirjaa osaamisensa osoittamiseksi. Samankaltainen menetelmä toimisi hyvin pakollisen veneilykortin hankkimisessa, jos sellaiseen päädytään. Jotkut pitävät pakollista korttia vain byrokratian lisäämisenä, pitäisi yrittää vaikuttaa asenteisiin. Vastaavasti ei maantiellä törttöilemistä näytä ajokortti estävän.

Viranomaisten mielestä käyttäytyminen vesillä on muuttunut. Uudet apuvälineet ovat haastaneet perinteiset navigointimenetelmät. Jos veneen paikka selviää vilkaisemalla navigaattoria, ei tähystämiselle ehkä anneta sille kuuluvaa arvoa. Ja onko yhteiskunnassa yleisesti levinnyt piittaamattomuus kanssaihmisistä tarttunut myös osaan veneilijöistä?

Täällä Pohjanlahdella vakavia onnettomuuksia ei ole sattunut. Johtuuko se vesialueen koosta suhteessa veneilijöiden määrään vai muusta – vaikea sanoa. Älkäämme unohtako hyviä merimiestapoja, joihin kuuluu itsensä ja merenkulkutaitojensa kehittäminen.

Tärkein näyttöruutu on tietysti veneen ikkuna.

Antero Honkasalo

Pohjanlahden laivastokilta

Karijoki