Upeaa luettavaa

Leena Eränen kertoi jo kevättalvella, että Teemu Keskisarjalta tulee Kristiinan kaupunginkirjastoon todella täydellinen teos Kyllikki Saaresta. Jep, heti varaus!

Tuon vieläkin täysin selvittämättömän rikoksen juurella on pyöritty kauan, jo 1950-luvun puolivälistä asti.

Meikäläisen mielestä jokaisen isojokelaisen tulee lukea se, vaikka olette jonkun muunkin asiaa koskeneen kirjan tai Hesarijutun lukeneet.

Kirjassa puhutaan ihmisistä oikeilla nimillä, mikä tekee meille isojokelaisille asiat kovin läheisiksi. Vain muutama nimi on jouduttu ”piilottamaan”.

Omista luokka- tai opiskelukavereistani Hannu Väliviita ja Leena Palomäki ovat mukana kirjan sivuilla. Samoin enoni Toivo Väisänen. Onneksi eivät syytettyjen penkillä!

Kirjoittaja on käynyt valtavan aineiston läpi monipuolisesti, josta löytyy lukijalle aivan uutta tietoa ja näkökulmaa. Samoin henkilöhakemisto kirjan lopussa on aivan huippua.

Tekstit ovat melko rohkeaa paikoitellen. Kukapa muu olisi uskaltanut kerto avioliitossa olleen papin luisumisista moniin synteihin. Eli ”älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”.

Yli 300-sivuinen lukuelämys ainakin omalle ikäluokalleni.

Ps. Aivan muuta asiaa. Suuppari (10.6. lukijoilta-palsta) oli antanut aivan valtavasti palstatilaa noin kolmellekymmenelle henkilölle, joilla oli vain yksi asia hyvin yksipuolisesti – joskin tosiasioitakin sisältäen – manipuloitu. Onkohan heistä yksikään ollut koskaan missään kaupungin luottamustoimessa, joilla on ollut myös tulosvastuuta? Laumasta on niin helppo... Ei vain tullut yhtään talouskikkaa esille korvaamaan.

Jos jaksoin lukea kaikki kahdeksan palstaa, niin tulipa mieleen oppikoulun suomen opettajani lause: ”Ilpo, jos haluat paremman numeron aineestasi, muista, että hyvässä jutussa on hyvä alku ja hyvä loppu. Mitä lähempänä ne ovat toisiaan, sitä parempi.”

Ehkä teillä naapurikoulussa ei ollut niin hyvää opea.

Ilpo Kaukoranta

Kristiinan Kantakaupunki