”Uusi” johtaja Kristiinankaupunkiin

Seppo Kuusinen kirjoitti kolumnissaan 11.4.2018 asiaa Kristiinankaupungin johtajavalinnasta. Nyt (22.4.2018) se siis näyttää kahden paikallisen kisalta. Minäkin olen usein miettinyt, mitä uutta voi tuoda sellainen, joka on ollut vuosikymmeniä kuntien ja peräti saman kunnan palveluksessa (tai luottamushenkilönä).

Ei Isojokikaan mennyt konkurssiin eikä kaatunut, vaikka otettiin kunnanjohtaja ”koulun penkiltä”, toki kotoisin samalta paikkakunnalta. Kuntien nykyiset valtaapitävät eivät tajua, että nykypäivän korkeakouluista valmistuu oppimiskykyisiä ja opinhaluisia ihmisiä. Jos itselle on (ollut) vaikea sopeutua muutoksiin ja oppia uutta, ei se tarkoita, että kaikki olisivat samanlaisia.

Nyt on tulossa sote ja kuntien valta ja niiden palkkalistoilla oleva väki vähenee. Tällaiset muutosprosessit eivät koskaan ole helppoja, koska kaikki pelkäävät (aiheellisestikin) vain asemansa puolesta. Eikö siinä tilanteessa ole jo aika vakiintuneiden siirtyä syrjään ja ottaa vastuuta kantamaan rohkeita ja ennakkoluulottomia; sellaisia, jotka ovat nähneet Suomea muualtakin kuin kotinurkan kulmilta - ja mahdollisesti työelämääkin on katsottu muuallakin kuin kunnantalolla tai hallintotoimistossa.

Tuttu on totta kai turvallinen, mutta onko ylimmän johdon toimintakyky siitä kiinni. Kaupunginjohtaja tekee (pitäisi tehdä) työtä vain asukkaiden ja paikallisten yritysten parhaaksi, ei miellyttääkseen valtasukuja tai valtapuolueita.

Rafael Hellsten, FM

Kristiinankaupungin johtajahakija

Hämeenlinna - Tavastehus