Vastaus Tuomo Kankaalle

Vastaus Tuomo Kankaan (SS 17.6.) mielipiteeseen, jossa hän esittää paikoin yllättäviä väitteitä koskien kirjoitustamme Siipyyn ja Skaftungin merituulipuistosta (10.6.).

Kangas ei ole vain lukenut kirjoitustamme huolimattomasti, vaan lisäksi hänen vastauksensa sävy on jopa vihamielinen. Aloittakaamme lainaamalla Ilkka-Pohjalaisessa joitain vuosia sitten julkaistua mielipidekirjoitusta, ajankohtana, jolloin tuulivoimasuunnitelmat Kaskisissa olivat polttava aihe. ”Kiinteistöverotuotto kaupungille muutamasta myllystä olisi vähäinen, mutta imagotappiot, kielteiset, sosiaaliset vaikutukset ja herkän saaristoluonnon vahingot valtavaa luokkaa.” Kenen kynästä tämä teksti on lähtöisin? Onko tämä tyypillinen Nimby-asukkaan (nimby = not in my back yard, ”ei minun takapihallani”) kirjoitus, jossa itsekkäästi puolustetaan omaa reviiriä? Siltä vaikuttaa. Me haluamme nähdä ihmisen kirjoituksen takana, haluamme ymmärtää, miten voimakkaasti Kangas reagoi hänen mielestään väärin sijoitettavaa tuulivoimaa kohtaan Kaskisiin suunnitellulla alueella.

Voimme ajatella hänen omaavan paikallistuntemusta, ja että hän oletettavasti tietää, mistä puhuu. Kangas kirjoittaa herkästä saaristoluonnosta, joka tuhoutuisi ja sosiaalisesta vaikutuksesta koko alueelle, mikäli suunnitelmat toteutuisivat. Hänellä ja kaskislaisilla kävi tuuri, suunnitelmat hylättiin.

Keitä sitten ovat henkilöt meidän kirjoituksemme takana. Allekirjoittaneet, joita Kangas kuvaa itsekkäiksi Nimby-asukkaiksi, ovat suurimmaksi osaksi ympärivuotisia asukkaita Skaftungista ja Siipyystä. Jotkut heistä asuvat yhtä lähellä rantaa kuin kaskislaiset. Joillain heistä on kesämökki. Listan lopussa on mukana mökkiasukkaita, jotka haluavat tukea kirjoitusta. Eikö meillä ole yhtä suurta oikeutta kertoa mielipidettämme kuin aikoinaan kaskislaisilla, joita Kangas kuvaa kaikkia mökkiläisiksi? (” Me kaskislaiset olemme kuin saaressa asuvia kesämökkiläisiä” Ilkka-Pohjalainen 29.8.12).

Olemme täysin tietoisia, että Kangas kirjoituksissaan vastustaa pääosin maalle sijoitettavaa tuulivoimaa, mutta emme myöskään ole nähneet hänen puolustavan merituulivoimaa Kaskisten osalta. Vai onko meiltä jäänyt jotain huomaamatta? Kangas kirjoittaa lähiruuasta ja lähisähköstä, joiden pitäisi hänen mukaansa olla samanveroisia. Kristiinankaupunki hoitaa kyllä osuutensa lähisähkön tuottamisesta, joten kaskislaisen syyttävä sormi osittaa nyt väärään suuntaan.

Meidän kirjoituksemme tavoite on tuoda esiin huoli, jota moni Skaftungissa ja Siipyyssä kokee jättimäisen teollisuusalueen uhatessa merialueitamme. Rannikolle sijoitettava merituulivoima ei ole niin ongelmatonta kuin Kangas väittää. Ruotsissa on paikoin huomattu, että merituulivoima tulee sijoittaa vähintään 50 kilometrin päähän rannikosta. Rannikolle sijoitettavan merituulivoiman vertaaminen metsäalueeseen on kuin vertailisi omenoita ja päärynöitä. Vaikutukset luonnolle metsässä ovat enemmän paikallisia, kun taas merelle koituvat haitat ovat laajempia ja ulottuvat kauas tuulivoima-alueen ulkopuolelle. Näiden vahinkojen korjaaminen ja luonnon elvyttäminen tuulivoimalan purkamisen jälkeen on vaikeampaa merellä. Mikäli rannikon lähelle rakennettaessa rakennusaikaiset kaivumassat ja pohjakerrostumat päätyvät matalikoille ja lahtiin, on vahinkojen korjaaminen erittäin vaikeaa. Mikromuovipäästöt leviävät laajalle. Ääni kulkee merellä vapaammin, tuulimyllyt ovat huomattavasti näkyvämpiä paljaalla merellä, värähtelyiden vaikutuksesta emme vielä tiedä paljoakaan, siipien välke ja vilkkuvat valot näkyvät kauas. Pohjanmaan länsirannikolla aurinko paistaa pitkään tuulimyllyjen takaa saaden ne erottumaan tummina ja häiritsevinä.

Näringslivet-lehdessä tänä keväänä alan tutkija totesi, että keskustelu merituulivoimasta ja sen vaikutuksista luonnolle ovat kehityksessä 15 vuotta maalle rakennettavaa tuulivoimaa jäljessä. Tutkijan mukaan meidän pitää kohdella varoen meren herkkää ekosysteemiä.

Valmiita rannikonläheisiä mataliin vesiin rakennettuja tuulivoimapuistoja ei kovin montaa ole. Suomessa on yksi, Porin satama-alueella, 11 suhteellisen pientä myllyä. Tutkimusta ja kokemusta vastaavasta tuulivoimasta on vielä hyvin vähän. Sen vuoksi kovin heppoisesti sanotaan, että rakentakaa myllyjä ”mereen”, ne eivät ”häiritse ketään” jne. Ennen kuin ympäristöongelmiin herättiin, pidettiin merta pohjattomana ja vahingoittumattomana, kaikki mikä upposi, heitettiin mereen. Emmehän me halua toistaa samaa virhettä.

Ei ole itsekästä puolustaa ja vaalia merta ja saaristoa, teemme sen nimenomaan siksi, että meri kuuluu kaikille. Se tarjoaa mahdollisuuksia alueelle soveltuvalle pienyrittäjyydelle ja elinkeinonharjoittamiselle (kalastus, kalanviljely, turismi) ja on ehtymätön virkistäytymislähde sekä kuntalaisille että ulkopaikkakuntalaisille. Me emme vaadi, että maatuulivoimaa tulisi rakentaa lähelle asutusta, emmekä me voi vastata maanomistajien ja tuulivoimayhtiöiden välisistä yksityisistä sopimuksista. Tekstissämme painotimme, että väärin asutuksen lähelle sijoitettu maatuulivoima on häiritsevää. Emme myöskään kirjoittaneet, että Ruotsin rannikko voitaisiin täyttää tuulivoimalla.

Suunnitellun merituulivoima-alueen haitoista merenpohjalle, meren ekosysteemille kaloineen ja lintuineen viittaamme Jukka Koskelaisen ja Kari Korhosen erinomaiseen selvitykseen (esim. Suupohjan Sanomat 10.6.21). Toivomme, että Kangas lukee vastauksemme ajatuksella, jotta voi huomata olleensa aivan samassa veneessä.

Tuttan Forsander/Skaftung, Kurt Gullberg/Siipyy, Eva-Stina ja Fred Berg/Skaftung, Nina ja Kaj Lindlöf/Siipyy, Sinikka Norrback/Siipyy, Stina Granskog-Välisalo/Skaftung, Pia ja Mauri Kaskela/Siipyy, Jan Lindeblad/Siipyy, Eva Teir/Siipyy, Elisabeth Nybacka/ Lapväärtti-Skaftung, Gun ja Folke Lillbäck /Kristiinankaupunki- Siipyy

Mökkiasukkaat: Inga-Lill Till/Vaasa-Skaftung, Géraldine ja P-W Saintagne/Skaftung, Lara Harrison/Pori-Skaftung, Kaija Harrison/Helsinki-Skaftung, Åsa Teir- Bäckström ja Niclas Bäckström/Vaasa-Siipyy