Vielä Kristiinankaupungin markkinoista

Seppo Kuusinen antoi ymmärtää, että kirjoituksessani Kristiinankaupungin markkinoista olisi ollut asiavirheitä. Historiatietoni Kristiinankaupungin markkinoista perustuu enimmäkseen Markkinaperinteen tuki ry:n historiikkityöryhmän 1990-luvun alussa kokoamiin tietoihin, jotka FM Jussi Vainionpää ansiokkaasti kokosi ”Markkinat Suomessa keskiajalta Talvisotaan” kirjaksi. Tässä on kerrottu kaikkien maamme vanhimpien markkinoiden historia ja lähdeviitteet on selkeästi luetteloituna.

Kiistaton tosiasia on, että Kristiinankaupungin markkinoiden historiassa markkinoiden ajoitus on muuttunut useita kertoja kulloisenkin tilanteen ja tarpeen mukaan. 1700-luvun lopun almanakoissa mainitaan peräti neljät vapaamarkkinat vuodessa. Vuodesta 1783 alettiin kaupungissa pitää myös suurempia ns. vuosimarkkinoita. Aluksi ne pidettiin 14. joulukuuta, mutta jo vuonna 1787 ne siirrettiin pidettäviksi 14. syyskuuta eli vanhojen Pyhän Ristin päivän markkinoiden ajankohtaan. Näiden markkinoiden ajankohdan muuttaminen Mikkelinpäivään on tapahtunut vasta paljon myöhemmin eli kenenkään on turha väittää, että kehittämällä nykyisiä markkinoita oltaisiin rikkomassa ikiaikaista muuttumatonta perinnettä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että Kristiinankaupungin markkinoiden nykyinen suosio olisi pelkästään minun tai Tmk Tori- ja markkinakaupan palvelukeskuksen toiminnan ansiota. Onnistuneisiin markkinoihin on tarvittu kaikkien toimijoiden hyvää yhteistyötä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että markkinoille osallistuvilla kauppiailla kyseessä on toimeentulo, joten on luonnollista, että he odottavat järjestäjiltä ennakoitavuutta ajoituksen ja kaiken muunkin toiminnan suhteen.

Siitä olen samaa mieltä, että säällä on aina merkittävä vaikutus markkinoiden onnistumiseen. Ikävä kyllä kenelläkään ei ole sellaista ”kristallipalloa”, josta näkisi etukäteen millainen tilanne säiden ja sadonkorjuun osalta minäkin vuonna on.

Haluaisin lopettaa tämän Mikkelinmarkkina-kirjoittelun tähän, sillä juuri nyt koronaviruksen riehuessa ja sulkiessa lähes koko maan, on suomalainen markkinaelinkeino yhdessä koko historiansa pahimmassa kriisissä. Nyt ei ole aika kinastella historiasta, vaan kaikki voimavarat on suunnattava tästä kriisistä selviämiseen ja siihen, että meillä olisi tulevaisuudessa ylipäätään markkinoita.

Ari Kallas

toiminnanjohtaja

Tmk Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus