Viljele ja varjele

Maanviljelyn lannoitteita on pidetty syntipukkina vesistöjen rehevöittymiseen, lypsykarjaa ja lihantuotantoa taas hiilidioksidin ja metaanin päästölähteiksi.

Mutta mikä on alun perin mahdollistanut elämisen täällä pohjan perillä? Aikojen alussa riistaeläimet ja kalansaaliit ja myöhemmin märehtivät lehmät, jotka tuottivat viljelyn kannalta tärkeän lannan ja muuttivat vihreän ruohon maidoksi ja lihaksi, ihmiselle sopivaksi ravinnoksi. Kotimaisen ruoantuotannon säilyminen on yhä elintärkeää turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta.

Viljelytekniikan kehityksen kautta väkilannoitteiden käyttöä on pystytty vähentämään huomattavasti ja käytännössä kaikki eläinlanta käytetään nykyään peltojen lannoitukseen. Nurmet ja laitumet sitovat hiiltä. Yksi hehtaari sitoo noin tonnin hiilidioksidia ilmakehästä. Vuoroviljelyllä parannetaan samalla pellon kasvukuntoa ja estetään ravinteiden karkaamista vesistöihin.

Millä muulla toimella saavutetaan sama tulos?

Syyttämisen tai rankaisemisen sijaan viljelijöitä pitäisi kannustaa vuoroviljelyyn maksamalla bonusta jokaisesta hiiltä nielevästä hehtaarista.

Pellot nielevät, ei vaan maatilan tuottamat päästöt, vaan myös teollisuuden, kaupunkien ja energiahuollon päästöjä.

Kristillisdemokraatit haluavat nähdä koko maan elinvoimaisena. Maaseutuelinkeinoja on tarvittaessa tuettava ja huolehdittava, että maaseudulla asuvilla on riittävät peruspalvelut. Koska kaupunki tarvitsee maaseutua ja maaseutu kaupunkia.

Meille on annettu tehtäväksi viljellä ja varjella maatamme.

Anita Viik-Ingvesgård

Lapväärtti

eduskuntaehdokas (kd.)