Hiljainen alkuviikon ilta suuren kaupungin tavaratalossa. Kimaltavia joulukoristeita on ripustettu esille. Kun nousee rullarappusilla kerroksiin, loistavat tämän joulun uudet joulusävyt kulkijan silmille. On helppo haltioitua säihkeestä ja hypätä haavemaailmaan. Tarvitsemme välillä satumaan kosketusta, mutta siinä on helppo tarttua pikaiseen kuluttamiseen. Siksi ei voi olla pohtimatta, että tätäkö joulun odotuksemme on? Jokavuotista joulumuotia, johon aletaan ohjata vaivihkaa pitkin syksyä ja joka muistuttaa pikamuodin kiertoa. Pitikö meidän tekemisillämme huolehtia maapallon tilasta?
Pikamuodista puhutaan vaatemyynnissä, mutta ei oikeastaan missään muussa yhteydessä. Moni muistaa lapsuudestaan ja aiempien sukupolvien kertomana, kuinka joulukoristeita tehtiin paljon itse ja niistä materiaaleista, joita oli helposti saatavilla – usein luonnon itsensä tarjoamana. Pitkäikäiset koristeet säilytettiin arvokkaasti ja huolella pakattuina. Joulun alla ne nostettiin esiin siivottuun, puhtaaseen kotiin ja aseteltiin ajan kanssa paikoilleen. Sisätiloissa laatikoiden kätköistä etsittiin aikaisempia jouluja ilahduttaneet aarteet ja perityt, ylisukupolviset muistot. Siinä olivat isoisän isän veistämä kynttelikkö, mummon punainen kaitaliina ja joku iänikuinen himmeli sulassa sovussa.
Puurokulho kuljetti tarinaansa kolmannessa, neljännessä sukupolvessa – kuka muistaa ajan ja tarinat? Oljesta ja havuista syntyivät vuosittaiset ulkokoristeet. Joulukuuseen saatettiin saada lahjaksi yksittäisiä erikoispalloja tai pöydälle posliinisia figuureja, joita varjeltiin kolhuilta. Jouluvalmistelut olivat kaukana pikavauhtia kiitävästä glitterivirrasta. Näin sen toivoisi olevan. Toivoisi, että tulisimme valinneeksi helpommin kestävän kehityksen mukaisen joulun. Meillä on mahdollisuus valita toisin myös tämän joulun houkutusten keskellä. Vai toivotammeko tervetulleeksi kolme kertaa maapallon ympäri kuljetusketjussa kiertäneet tavarat? Käytämmekö ne kerran ja heitämme pois? Paikalliset käsityöammattilaiset tuottavat monenlaista jouluntaikaa, eikä erilaisista tapahtumista ole puutetta – puhumattakaan laadukkaista ruoan raaka-aineista alueellamme. Kestävän kehityksen mukainen joulu ei tuhlaa muuta, paitsi hyvää tahtoa, läsnäoloa ja toisista välittämistä. Ne ovat tontunaskel tulevaisuudellemme.
Heli Nevala on energia-alan asiantuntija, joka johtaa Kristiinan elinkeinokeskuksen hallitusta
