Miksi yhteiskunnassamme mollaaminen ja kiusaaminen toista ihmistä, yhteisöä ja uusia ideoita kohtaan on niin yleistä? Sitä tapahtuu päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja jopa ystävä- ja perhepiireissä. Onko negatiivinen ja aliarvostettava asenne joku perustarve ihmisissä? Ei todellakaan.
Ihminen on erittäin altis ympäristövaikutteille kuten koti- ja koulukasvatukselle. Oheiskasvattajat kuten ystävä- tai kaveripiiri, internetpelit, filmit ja sosiaaliset mediat ottavat koko ajan suuremman roolin kasvatuksessa ja asenteen muokkamisessa.
Kun toinen ihminen menestyy, olisi hyvä onnitella ja kannustaa. Eikä haettaisi jotain negatiivista, että menestys voitaisiin mollata. Monilla paikkakunnilla negatiivinen asenne on arkipäivää.
Kirjailija Aksel Sandemose on kirjassaan Pakolainen ylittää jälkensä (1933) kuvannut mielikuvituksellisen yhteisön, jota hän nimitti Janteksi. Jantessa kaikki olivat asenteellisesti ”karvat pystyssä” toista ihmistä kohtaan. Siitä syntyi niin sanottu Janten laki. Ja kuinka ollakaan, tässä laissa on myös kymmenen käskyä.
Jokainen käsky alkaa sanoilla ”Älä luule (tai kuvittele), että” ja sen jälkeen tarkennukset; - olet jotain, - olet yhtä paljon kuin me, - olet viisampi kuin me, -olet parempi kuin me, - tiedät enemmän kuin me, - olet enemmän kuin me, - sinä kelpaat johonkin, - kukaan välittää sinusta, - voit opettaa meille jotakin ja älä naura meille.
Kristiinankaupunkiin tällainen laki ei sovi lainkaan. Cittaslow-kaupungissa haetaan ja kehitetään hyvää elämää kaikille. Siksi Jante ja Janten laki haudataan. Sidotaan maahan. Näkyväksi tulee kivi, johon on kaiverrettu nimi Jante.
Kun käydään kiven läheisyydessä, on syytä käydä kiven luona ja polkea kiven päälle niin, että laki pysyy varmasti maan sisällä, eikä pääse taas vapaaksi myrkyttämään meidän yhteiskuntaamme.
Per-Elof Boström
tuottaja