On 4. päivä lokakuuta 1932. Minä täytän kahdeksan vuotta tänään, syön aamupalaa ja äiti on laittanut eväät ja termospuollon eväsboksiin.
Niin lähden tien varteen, matkaa on noin 250 metriä, odottamaan koulubussia, joka ottaa minut kyytiin ja vie kolmen mailin päähän koululle.
Rakennus on kaksikerroksinen. Alakerrassa on viisi luokkaa ja rehtorin kanslia. Yläkerrassa on highschoolin eli yläluokkien kolme luokkaa.
Koulu alkaa. Opettaja käskee Väinön ja erään tumman tytön luokan eteen ja sitten oppilaat laulavat opettajan johdolla ”happy birthday to you” eli hyvää syntymäpäivää.
Ruokatunnilla pojat kiusaavat minua.
Koulusta annettiin todistus, joka oli postikortin kokoinen. Siinä ovat sarakkeet joka aineelle, jotka arvosteltiin joka kuukausi asteikolla 60–100. Vanhempien nimikirjoitus vaadittiin.
Rehtorilla oli kovan kurin maine. Rehtorin luokse lähettämällä opettaja uhkasi häiriköitä ja se tehosi.
Herra Guin oli rikkaitten hammaslääkäri. New Yorkissa oli asunto ja vastaanotto. Rouva oli perinyt vanhan maatilan Long Islandista, 60 mailia New Yorkista. Tilalla oli iso kartano ja merenranta mailin päässä.
Isäni oli kartanon talonmies. Pariskunta tuli viikonlopuiksi maalle ja koko kesäksi. Guinseilla oli sisäpalvelijoina Kammosen pariskunta. Heillä oli Anja-tytär, joka oli minua kaksi vuotta vanhempi, isokokoinen ja päätä pidempi.
Odotin joulua ja joulupukkia, vaikka Anja sanoi, ettei pukkia ole. Tuli aatto ja pukki kävi jakamassa lahjat. Myöhemmin Anja löysi pukin vaatteet piilotettuina keittiöön ja tietysti näytti ne minulle. Hyvästi pukki.
Emme tienneet silloin, että vietämme viimeistä joulua Amerikassa. Maaliskuussa lama sulki pankit, saimme siitä tiedon etukäteen. Niin isä ja Kammonen nostivat säästömme pois.
Guin olisi sanonut toisen pariskunnan irti ja pienentänyt palkan. Läksimme molemmat perheet Suomeen ja ostimme maatilat Karjalasta, joten seuraava joulu vietettiin omissa kodeissamme.
Väinö Ijäs
93 vuotta
Kristiinan Kantakaupunki