Kun silmäni hetkeksi suljen
siirtyy aatoksein aikojen taa
sinne tuttua polkua kuljen
se maa, se on muistojen maa
Siihen maahan johtavi polku
jota muistoissa astua voin
kevyt askel ja kepeä kulku
niityn lähteen vettä kun join
Polun varren mansikat poimin
niiden makeutta maistavi suu
voin jatkaa taas uusin voimin
ylle polkuni puut kaareutuu
Näen lapsuuden aikaiset kujat
joissa leikimme lapsena silloin
kujan varren harmajat tuvat
valot himmeät ikkunan illoin
Poutapilvet taivaalla soutaa
sinikelloja kuulla nyt voin
tuttu polku muistoja noutaa
jotka maassa muistojen koin
Juhani Vilén
Isojoen runopiiri