Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Muis­to­merk­ki ja tar­kas­ta­ja

Rakennustarkastaja Ari-Johan Myllyniemen primitiivinen ja täysin asiaton hyökkäys Frans Henriksonin puistoa vastaan (SS 4.11.) on esimerkki siitä miten kaupungin virkamiehen ei missään tapauksessa pitäisi toimia.

Kun näin kuitenkin on tapahtunut, katson velvollisuudekseni selvittää asian oikeaa taustaa. Allekirjoittaja oli nimittäin sihteeri työryhmässä, joka toteutti talousneuvos Frans Henriksonin puiston.

Kaikki tapahtui lakien ja säännösten mukaan. Tekninen lautakunta päätti 4.12.2012, pykälä 150, hyväksyä työryhmän anomuksen tehdä puistosuunitelma ja kunnostaa puisto. Tekninen johtaja Joakim Ingves valmisteli asian tekniselle lautakunnalle, joka hyväksyi yksimielisesti sen neljän eri osan. Kaupungin edustajaksi työryhmään nimitettiin Rainer Frönäs, joka oli läsnä kaikissa kokouksissa.

Frönäs oli myös valvojana puistoa rakennetaessa. Kaupunki on saanut kaikki asiakirjat, suunitelmia ja piirustuksia myöten arkkitehti Sebastian Savolaisen pohjalta tehtyyn puistosuunitelmaan.

Puiston lopputarkastus tehtiin 26.11.2013 ja pöytäkirjan allekirjoittivat työryhmän puheenjohtaja Yngve Storsved ja kaupungin edustaja Rainer Frönäs. Todettiin, että luovutus on tapahtunut teknisen lautakunnan päätöksen mukaisesti.

Tämän jälkeen luulisin, että rakennustarkastaja Myllyniemellä ei ole mitään sanomista asiassa, ja jos hänellä kuitenkin on ongelma niin on hyvä ottaa yhteyttä omaan esimieheen eli tekniseen johtajaan.

Muuten virkamiehellä, kuten Myllyniemi, ei ole oikeutta ilmoittaa lehtien palstoilla mitä lupia puuttuu, vaan asiat hoidetaan valmistelun ja päätöksen kautta.

Kun rakennustarkastaja ei edes tunne lähihistoriaa niin hänellä ei varmasti ole mitään käsitystä puiston historiasta. Kuitenkin voin kertoa, että puisto suunniteltiin jo 1940-luvulla kaupunginvaltuutettu Frans Henriksonin aloitteesta. Hän lahjoitti myös rahasumman puistoa varten kaupungille ja arkkitehti H. Reval teki suunitelman vuonna 1942. Sota tuli väliin ja rahasumma hukkui muihin menoihin.

Puiston rakentaminen ja kunnostus on tullut maksamaan noin 100 000 euroa. Kaupungille tämä oli lahjoitus. Frans Henriksonin säätiö Svenska kulturfondenissa vastasi kaikista kustannuksista. Tämä summa on kuitenkin pieni pisara verrattuna, miten säätiö on tukenut eri projekteja ja kulttuuria Kristiinankaupungissa ja asukkaille.

Toivon, että kaupunki hoitaa hyvin Frans Henriksonin puistoa ja rakennustarkastajan uhka purkaa muistomerkki pysähtyy kaupungin puolesta, ja jää vain rakennustarkastajan uhaksi.

Sture Riissanen

Kristiina