Ensinnäkin minä en ole tavannut-kotonani kyseisessä lehtijutussa (Nigerian parjaaminen kiukuttaa ja surettaa, Suupohjan Sanomat 31.8.2016) ollutta nigerialaismiestä, kuten jutusta voisi ymmärtää.
Tapasimme torilla lyhyesti mielenosoituksen jälkeen, kun olin matkalla kirjastoon. Hän uhosi ”tekevänsä jotakin”, ellen lopeta puhumista ja kirjoittelua sukupuolien eriarvoisuudesta Nigeriassa. En voinut sietää hänen tylyjä ja vihaisia sanojaan, niinpä kerroin hänelle meneväni suoraan poliisiasemalle tehdäkseni ilmoituksen hänestä.
Mitä niihin puheisiin ja kirjoituksiin tulee, jotka saivat hänet vihaiseksi ja surulliseksi, ei ole mikään salaisuus, että nigerialaisnaiset ovat syrjittyjä ja joskus myös miesten ja yhteiskunnan laajasti kaltoin kohtelemia. Sukupuolinen syrjintä on vallalla oleva tilanne monessa kehitysmaassa, eikä Nigeria ole poikkeus. Siksi (nais-) aktivistit kannustavat muutokseen.
En ole ensimmäinen joka tuo julki nigerialaisnaisten ahdingon. Monet muut kirjoittajat kuten Chimanda Adiche ja suomalais-nigerialainen Minna Salami ovat kirjoittaneet afrikkalaisten naisten alistamisesta.
Kun valmistelin puhettani nigerialaisten naisten asemasta, kävin läpi kansainvälistä artikkelia. Siitä selvisi joitakin yksityiskohtaisia syitä naisten ajautumiseen ihmiskaupan uhreiksi. Miesten perinteinen etuoikeutettu asema perintöön, jossa ei ole sijaa tyttölapsille. Samoin se tosiaisia, että tyttölapsi menettää avioituessaan automaattisesti vanhempien sukunimen. (Global Journal of Human Social Science and Culture)
Joku sitten vielä väittää, ettei Nigeriassa ole sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää. Minulla on henkilökohtaista kokemusta tällaisesta syrjinnästä. Monilla muillakin nigerialaisnaisilla niin Kristiinankaupungissa kuin muualla on samanlaisia kertomuksia kerrottavanaan.
Puheeni mielenosoituksessa oli yksinkertaisesti ajankohtainen näkemys nigerialaisnaisen asemasta Suomessa. Olen puhumassa täällä nigerialaisnaisten puolesta siksi, että pääministeri Juha Sipilä ja hänen hallituksensa näkevät ja kohtelevat heitä vain lukuina ja numeroina.
Hallituksen jäsenet puhuvat usein säästöistä ja avun leikkauksista ilman, että he osoittaisivat mielenkiintoa haavoittuvia naisia ja lapsia kohtaan, jotka ovat heidän armoillaan. YK:n päätöksen mukaisesti ihmiskaupan uhrit ansaitsevat saada suojelua jopa Suomesta. Suomen hallitus tietää kuinka turmeltunut Nigeria on ja silti uskotaan, että ihmiskaupan vastainen toiminta voi suojella näitä uhreja. Tämä ei ole totta. Naisten on hylättyinä pidettävä huolta itsestään ja ovat siksi pakotettuja menemään takaisin kadulle.
Sukuolisesta syrjinnästä Nigeriassa on saatavissa paljon tietoa. Kuka tahansa voi etsiä sitä internetistä.
Hope Nwosu
4.9.2016.
Kristiinankaupunki.
(Hope Nwosun alkuperäisestä englanninkielisestä tekstistä käännetty ja lyhennetty toimituksessa)