Suuntasin pari viikkoa sitten Isojoelle kuvaamaan tulipalossa pahasti palaneen nuorison kokoontumistilan hiiltyneitä rakenteita. Tiedossa oli, että nuoret tapaavat heidän mielestään viihtyisämmässä paikassa kuin kunnan viralliset nuorisotilat ovat. Ne koetaan vieraiksi ja liian toimistomaisiksi. Siitä syystä vaatimaton vanha heinälato on houkuttanut isojokelaisnuoria yhteen.
Nuoret ovat aina olleet kapinallisia. Se kuuluu tuohon ikäkauteen. Valmiiksi pureskeltu ajatus ei kelpaa. Aikuisten hyvässä tarkoituksessa järjestämät tilat eivät jokaista kiinnosta.
Päästyäni perille ja paikan nähtyäni, oli ensimmäinen ajatukseni, ettei tämä voi olla totta. Mutaisen, veden vallassa olleen tiepätkän päässä näkyi hieman vinoon painunut vanha heinälato. Rakenteissa näkyi merkkejä tulen aiheuttamasta tuhosta. Heti ensisilmäyksellä havaitsi, ettei rakennus syksyn pimenevissä illoissa ole koskaan erityistä tuulisuojaa tarjonnut.
Oviaukosta sisälle vilkaistessani oli vastassa näky, jonka olin joskus aiemmin nähnyt Pasilanmäellä, Helsingissä asuessani. Tosin silloin vastaavassa hökkelissä asusti puolenkymmentä alkoholisoitunutta aikuista. Se tila oli heille suoja, ei vapaa-ajan viettoon tarkoitettu tila.
Rikkoutuneita huonekaluja, repeytyneitä vanhoja sohvia, likaista ja sottaista. Mieleeni hiipi ajatus, onko tämä kaikki mitä nuorille on tarjottavana vai voisiko tilanne olla toisin?
Aikuisten tulee kantaa osavastuu nuorten vapaa-ajasta. Teini-ikäisille ei ole tarvetta järjestää avaimet käteen tiloja, mutta ei ole myöskään hyväksyttävää sysätä heitä ladon nurkkaan. Ei vaikka nuoret kapinoinnissaan itse niin haluaisivat tehdä.
Olli Pursiainen, päätoimittaja