Monesti esitetty väite, että kunnallisia päätöksiä ohjaa enemmän yksilön kuin yhteiskunnan etu, ei ole aivan tuulesta temmattu ajatus.
Päättäjiksi valikoituu usein henkilöitä, joilla on näkyvä asema yhteiskunnassa. Tämän aseman saavuttaminen on sinänsä arvostettavaa ja arvokasta. Päättäjän roolin käyttäminen tietoisesti oman edun pönkittämiseen ei ole kuitenkaan hyväksyttävää ja herättää kielteisiä ajatuksia.
Jotkut asiat saavat kuntalaisen mielestä aika-ajoin oudon lopputuloksen. Jos ei tunne ratkaisuun mahdollisesti vaikuttaneita taustatekijöitä, on niitä vaikea hyväksyä.
Poliitikon selkärangasta on kuvaavia sanontoja. Niistä ehkä kaikkein väheksyvin on kuvaus selkärangattomuudesta. Tällä tarkoitetaan yleensä sitä, kuinka päättäjän mielipide yllättäen muuttuu.
Kyse voi olla esimerkiksi kunnallisesta hankkeesta. Sen toteuttamisesta on voitu vääntää peistä oma aikansa. Lopulta kantansa selvästi aiemmin esittänyt kuntapäättäjä vaihtaa mielipidettään. Tarkemmin asiaa tarkastellessa ilmenee, että taustalla on ollut enemmän oman edun kuin yhteisen edun ajaminen.
Poliittisessa kulttuurissa edellä kuvatut yllättävät mielipiteiden muutokset tai oman aseman väärinkäyttö eivät ole harvinaisia. Henkilökohtaisen edun tavoittelussa päättäjältä unohtuu yhteisen edun ajaminen. Valta ja asema voivat sokaista tekemään ratkaisuja, jotka eivät ole moraalisesti kestäviä.