Suomen suvessa on kiva muistella menneitä, elää haaveita.
Tämä huomisen unelmista. Sen verran sentään on kai varaa, meille on vain yksi elämä annettu, jota tulisi hoidella ja valvoa.
Mutta onhan lupa luoda elämään tulevaisuutta, realistisin näkökulmain.
Mutta kaikkiko pitää asettaa sen varaan, kuka päättää mun asiat? Onko se Eurooppa vai saanko elää ja ajatella itse mun omat toiveet?
Ne haaveet ja unelmat, onko kuopattava rahan ja vallan edessä?
Vaiko rakkaus jätettävä kansainvälisiin käsittelyihin, tai kokonaan ulos? Eikö ihminen saa enää rakastaa ihmistä, ken´ on sydämen valittu? Onko ihonväri este perheyhteisön luvanalaisuuteen, onko? Mielipiteeni on; rakkaus on lain määre, juridiikka täyttää sen.
Kirkkokunnat antavat siunauksen, ja aviopari suostumuksen ja sitoumuksen lakiin, jota he yhdessä haluavat tunnustaa ja elää kunnioittaen yhteisesti lupaamaansa valaa, johon ovat liittyneet!
Mies ja nainen avioliittoon, joka kestää elämän ajan rakkaudesta.
Tätä kunnioittaen,