Isojoen kunnanhallituksen viime kokous toi ilouutisen pienelle Koppelonkylälle.
Kyläläiset ovat pitkään sinnitelleet huonon veden varassa, kuka milläkin konstilla. Nyt kunta lupaa vetää vesijohdon noin viiden kilometrin päässä Kirkonkylästä sijaitsevaan Koppelonkylään.
Osassa kylän talouksista vesi maistuu ruosteiselta. Toisilla harmina on ollut se, ettei vesi tahdo riittää. Joillakin koppelonkyläläisillä on ollut onnea, eikä heidän ole tarvinnut taistella vesiongelmien kanssa lainkaan. Talo on satuttu aikoinaan rakentamaan hyvän vesisuonen päälle.
Niin kauan kun vesi pulppuaa kraanasta ja maistuu hyvältä, ei siihen kiinnitä mitään huomiota. Kelpo juoma- ja käyttövesi ovat niin arkipäiväinen asia, ettei niistä osaa olla länsimaalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kiitollinen. Eikä toisaalta tarvitsekaan, sillä kuntien pitäisi taata kunnallinen ja kunnollinen vesijohto jokaiseen kylään ja kolkkaan.
Jos Suupohjassa halutaan säilyttää maaseutu ja kylät asuttuina, pitää niissä pelata kunnallinen vesihuolto yhtä hyvin kuin taajamissa ja kirkonkylissä.
Joissakin kylissä onnea on omasta takaa. Kylällä saattaa olla lähde, josta pulppuaa määrättömästi kirkasta vettä vakituisille asukkaille ja mökkiläisille. Huolen häivää ei ole. On tarvinnut vain perustaa vesiosuuskunta, joka kokoontuu harvakseltaan.
Onni on oma lähde, voitaisiin sanoa myös Karijoen Marttusentien varrella, missä iso suomalainen juomatehdas pullottaa Novelle-nimistä vettä myytäväksi janoiselle kansalle. Solina-lähde sijaitsee Karhunkankaalla. Sen vedentuottoa on ihmismielen vaikea käsittää. Lähde vuotaa noin puoli miljoonaa litraa vettä päivässä.