Kysymys on tullut mieleeni useasti kohdallani.
Saatuani omistukseeni metsäpalstan jokin vuosikymmen sitten, tuli päätettäväkseni vuokraanko metsäni metsästysalueeksi metsästysseuralle. Silloin päätin olla vuokraamatta.
Päätökseni taustalla oli silloin ja on edelleen kokemukseni nuorena poikana. Syvälle muistiin jäi tapahtumat. Näin kun eräs mies ampui linnunpöntön reiällä olleen kottaraisen pönttöön, tuntui todella pahalta.
Toinen koskettava ampuminen tapahtui eräillä kesäjuhlilla, jossa oli ilmakivääriammuntakilpailu, eräs kilpailija ampui varpusen, joka lennähti lähelle ampumapaikkaa. Kukaan ei sanonut mitään tapahtumasta.
Nämä molemmat pikkulintujen ampujat tunnettiin metsästyksen harrastajina. Näitä poikasena koettuja isompana tekijänä kuitenkin on vaarini opetus tai paremminkin toive. Hän oli erittäin innokas metsästäjä, mutta lopetti sen jo ennen syntymääni. Kertoi, että miksi hänen on pitänyt tappaa niin paljon eläimiä ja esitti toiveen, että en tekisi samoin.
Hänen toiveen olen toteuttanut. Ajattelen, että pieni metsäpalstani saa olla rauhanpaikka eläimille. Näin ei kuitenkaan ole. Tekemääni päätöstä ei eräitten metsästäjien taholta kuitenkaan kunnioiteta.
Tiedustellessani metsästysseuralta ovatko seuran jäsenet tietoisia, missä on vuokraamattomia metsästysmaita? Sanoivat olevansa. Jos näin on niin vielä ikävämpää. Jos se tehdään tietoisesti rikkoen.
Jaakko Salomäki
Vaasa/Karijoki