Suomessa on totuttu siihen, että kunta rahoittaa palvelunsa pääasiassa verotuloilla ja valtionosuuksilla. Kunnallisverojen korotuksia perustellaan usein juuri palveluiden säilyttämiseen vedoten. Kuntalaiset ovat tämän hyväksyneet ja ymmärtävät, että hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida pitää yllä ilman yhteisvastuuta.
Kun veronkorotus rahoituskeinona on saavuttanut tietyn rajan, tulee eteen uusien rahoitusmenetelmien etsiminen. Usein apua ei tipu yrityksiltä tai lahjoittajilta, joten ainoaksi keinoksi jää erilaisten käyttömaksujen periminen.
Joistakin palveluista on opittu maksamaan mukisematta, vaikka niistä maksetaan jo veronkannon kautta. Aiemmin ilmainen terveydenhoito on muuttunut osin maksulliseksi. Samoin erilaisten liikuntapalveluiden käytöstä peritään myös maksuja. Tutuimpia lienevät uimahallimaksut ja seurojen salinkäyttömaksut.
Isojoella vapaa-ajanlautakunta on rahanpuutteen vuoksi päättänyt ottaa käyttöön Monitoimitalon kuntosalimaksun. Aiemmin käyttömaksua ei salissa käyneiltä ole peritty. Jatkossa yli 18-vuotiaat joutuvat maksamaan aiemmin verorahoilla kustannetusta käytöstä vielä neljä euroa kerralta tai viisitoista euroa kuukaudelta.
Mitenkään poikkeuksellista maksujen kerääminen ei ole. Käyttäjää pohdituttaa kuitenkin yhteiskunnan maksaman palvelun muuttuminen maksulliseksi. Kuntalaisen kannalta tarkasteltuna kyseessä on jonkinasteinen piilovero.