Ibrahimin kirje kotiin
”Nyt minä päättänyt kirjoittaan sinulle, jotta sinä kerro minusta minun suku, joka ei osa lukea.
Minä ollut monta kuukatta suomessa nyt. Minä voida hyvin. Minä hankkinut oma perhe. Suomilainen tyttö. Hän saada lapsi ja minä saada rahaa Suomen valtio. Hän saada lapsi taas ja minä raha Suomen valtio monta kertaa. Minä yrittä taas kovasti saada lisä raha Suomen valtio. Tarvitsen kenkät. Mutta vaimo otta taika pilleri, ei tule lapsi, ei minulle kenkä. Minä nyt etsi uusi tyttö.
Sitten minä joutu täällä työ, katsoa ku suomi mies teke työ. Siten minä väsyä. Mutta minä mennä hyvä pakolaislääkäri, hän sanoa minulle kulttuurishokki kun katsoa niin paljon työ. Minä nyt toimessa Sairasvakuutuskassa. Hyvä firma. Ei paljon työtä, saada vaan rahaa.
Joskus minä töissä toinen firma, Sosiaalitoimisto, iso firma. Mutta siellä paljon jono, me halua oma toimisto, kunnon palvelu.
Suomi miehet tyhmä. Ne aina vaan tekee työ. Ei tulla hulluksi vakka minä käydä tervehtiä vaimo. Hän sanoa demokratia. Hän tulla hulluksi jos kana asunnossa. Suomi turvallinen maa oike hyvä.
Minulla mieli te koko suku tulla Suomi. Te vain pyytä lentolippu Suomen Punainen Risti. Ne kerä täällä raha teidän lentolippu. Suomi kylmä maa, mutta minun firma osta meille paljon lämpimät vaatteet..
Ne rakenta uusia taloja joka ranta. Se tulla paljon kallis me saada ne koko perheelle. Suomilainen perhe ei vara asua siinä, me saada se, minä puhua minun firmalle. Minä toivo te kaikki tulla. Teitä varmaan nyt yli 150. Tervetulla Kristiinankaupunki.
Terveet Ibrahim.”
Tätäkö haluamme, kysyy ei rasisti mutta realisti
Harry Nygren,
Kristiina