Saamme tänään arvokkuudella kokoontua kunnioittamaan Suomen viimeisimmässä sodassa taistelleiden isänmaan puolustajien muistoa; suurkristiinan alueelta monet lähtivät sotaan juuri tältä paikalta.
Tunnemme suurta kiitollisuutta valtavasta uhrauksesta, siitä, että niin monet antoivat parhaat nuoruusvuotensa meidän vapautemme puolesta. Monet kaatuivat sodassa tai saivat vaikeita vammoja. Kaikkien näiden epäitsekkäiden panostusten vuoksi saamme elää vapaassa isänmaassa. Tiedämme monia pelottavia esimerkkejä mitä voi tapahtua maissa, jotka ovat menettäneet itsenäisyytensä.
Rauha ei merkitse pelkästään sitä, että sotaa ei ole. Meillä suomalaisilla on sellainen näkemys ihmisistä ja yhteiskunnasta, ettei rauhan ja vapauden käsitteitä voida erottaa toisistaan.
Tämä suhtautuminen saattoi viedä meidät sotiin, mutta se antoi meille myös voimaa maksaa ja loi perustan oikeusvaltiollemme ja sille, mitä tänään omistamme. Oli se korvaamattomien arvojen, kulttuurimme ja demokratiamme puolustamisesta. Sodanaikaiset mottomme olivat; usko, koti ja vapaa synnyinmaa.
Tunnemme syvää kiitollisuutta siitä, että Jumala laski suojelevan kätensä Suomen kansan ylle vaikeina sotavuosina johdattaen vaikeiden koettelemusten yli, ja myös siitä, että naiset ja miehet silloin uskalsivat uskoa ja jaksoivat taistella maan vapauden ja tulevaisuuden puolesta.
Tällaisena juhlapäivänä meillä on syytä palauttaa mieliimme veteraaniemme taistelu. Vapauden hinta oli hyvin kallis; kaatuneita ja loukkaantuneita, monet jäivät nuorina leskiksi, lapsia jäi isättömiksi. Tänään haluamme siksi erityisesti muistaa kaikkia kaatuneita, jotka lepäävät kirkkomaidemme sankarihaudoissa.
Hans Ingvesgård
Kristiinan seudun
sotaveteraanien
puheenjohtaja, Lapväärtti