Suupohjan junarata pääsi mukaan valtion rahanjakoon. Vihdoinkin. Suunnitteluraha tulee tarpeeseen ja vaikka suunnittelulla ei rataa vielä paranneta eikä rakenneta, on se ilonaihe. Se viestittää selvästi, että Suupohja on huomattu ja että täällä tehdään tärkeää työtä. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan yhteistyö on kannattanut, vaikka Etelä-Pohjanmaan puolella jäikin aavistuksen kaihertamaan valtion budjetin muu painottuminen naapurimaakuntaan, Pohjanmaalle.
Kun Etelä-Pohjanmaan rautatieyhdistys r.y. viisi vuotta sitten perustettiin, epäilijöitä riitti. Liikenne ja rahdit olivat niin kaukana kannattavasta liikenteestä kuin voi olla, ja kokonaisuus näytti mustalta umpitunnelilta. Kaskisten satama ei yksinään pystynyt vastaamaan liikennemäärätavoitteisiin ja vaikka radan varteen puuhattiin puunlastauspaikkoja, näytti tunnelin päästä puuttuvan niin valot kuin ohjauslaitteet. Liikennetavoitteet yhtään minkään määrärahan saamiselle olivat tähtitieteellistä unisumua, jota ei olisi kuvitellut kenenkään järjellisen lähtevät tavoittelemaan.
Tässä asiassa aika on kääntänyt tähdet Suupohjan radan puolelle ja hälventänyt sumun.
Radan korjausten ja mahdollisten osien uusiminen hyötyy kaikesta siitä, mitä vihreän siirtymän hankkeet ovat tuomassa. Tuskin yhdistyksen jäsenet osasivat itsekään viisi vuotta sitten arvata, kuinka nopeasti asiat lähtisivät kiihtymään – siihen on tarvittu ulkoisten olosuhteiden apua. Silti yhdistyksen rohkeus ponnistella liikenteen lisäämisen eteen on ollut tärkeä aloitusaskel, josta on tulossa harppaus. Unelmilla on tapana paisua ja toiveissa olisikin, että ilmastomuutos tukisi Suupohjan raiteille myös henkilöliikenteen junia, joilla voisi sujuvasti liittyä pääradan liikenteeseen. Silloin oltaisiin aito, saavutettava radanvarsimaakuntien yhteisö.
Kirjoittaja on energia-alan asiantuntija, joka johtaa Kristiinan elinkeinokeskuksen hallitusta