Muistelen talvisodan päättymistä vielä kerran.
Vanhukset ja lapset piti sinä päivänä evakuoida pois,
ei arvannut kukaan silloin, että rauha tulla vois.
He matkalla asemalle tiedon rauhasta saivat nyt näin,
takaisin kotiin palasivat he iloisina nyt näin.
Radion ääressä istuttiin ja rauhan ehtoja kuunneltiin,
silloin huomattiin, että väärällä puolella rajaa asuttiin.
Sitten valmistelut evakkoon lähtöä varten jo aloitettiin,
seuraavana aamuna lehmät navetoista jo maantielle ajettiin,
piti pian teurastaa sekä viljat valmiiksi säkittää.
Lapset ja vanhukset kansakoululle yhteen kerättiin,
sitten linja-autolla junalle ja Lapin lääniin evakoiksi vietiin.
Koneet, tavarat ja viljasäkit maantien varrella vietiin,
ne miesvoimin kuorma-autoihin sitten pois vietäviksi lastattiin.
19. päivän aamulla tuli aika lähteä omasta kodista pois,
hevoskuormassa koko omaisuus ja matka evakkoon alkoi nyt.
Joroisilla saakka päiviä monta hevosilla ajettiin,
isä sairastui, katkesi matka, viikon lepo, matkaa jatkettiin.
Hevonen myytiin ja kuorma junan avovaunuun lastattiin,
sille osoitteeksi Simo ja itse junalla Simoon ajettiin.
Simossa asuimme koko ensimmäisen evakkoajan.
Seitsemänkymmenenkuuden vuoden takaisia muistoja kirjoitti
Väinö Ijäs
Kristiina