Kristiina on viime vuosina tullut tunnetuksi siitä, että täällä vastustetaan kaikkea. Mutta ei ilmiö suinkaan uusi ole. Maine vain on levinnyt internetin ja muiden nykyajan uusien tiedotuskanavien kautta viime aikoina paremmin kuin ennen.
Sotien jälkeen tänne tulosta oli kiinnostunut kodinkonetehdas Strömberg. Politiikan napamiehiä kaupungissa oli apteekkari, joka vastusti kaupungin kasvua pelätessään, että tulisi toinenkin apteekki ja kilpailija hänen pillerikaupalleen. Aikalaiset kertovat, kuinka apteekkari kuulemma antoi lääkkeistä alennusta niille, jotka pönkittivät hänen poliittista asemaansa.
Itse muistan vuoden 1974, jolloin keväällä valtuuston kokouksessa Erkki Ikkelä-Koski ihmetteli, mikä vei Rosenlewin Kristiinasta? Vastaukseksi tarjoiltiin selitys, että ei voitu taata työvoiman saatavuutta. No, kyllähän työvoimaa saadaan, jos vain töitä on. Selitys ontui jo senkin vuoksi, että juuri oli tehty piilotyövoimatutkimus, joka paljasti, että Kristiinassa oli 400 ihmistä ainakin osan vuotta ilman töitä. Rosenlewin muovikassitehdas meni sitten Merikarvialle, ja työllisti 200 ihmistä.
1980-luvulla Börje Norrgårdin perunanjalostustehdas Dagsmarkissa eli voimakasta nousukautta, mutta työntekijöitä oli vaikea saada. Norrgård halusi, että kaupunki rakentaisi kylään rivitalon asuntotilannetta ja työväen saantia parantamaan. ”Miksi rakentaisimme finneille mitään”, oli poliittisen kerman vastaus.
Oli meille tulossa talotehdaskin, jollainen Kristiinassa oli jo sotien jälkeenkin. Ei ollut mikään yllätys, että tämäkin uusi tehdas torjuttiin, ja se meni Kauhajoelle.
Näitä vastaavia tapauksia on vuosien ja vuosikymmenten mittaan ollut useita. Tunnetuin niistä tietysti ydinvoimalan torpedointi jokin vuosi sitten. ”Se kun saastuttaa perunapellot”, oli yksi selitys. Ollaanpa voimalasta mitä mieltä tahansa, yva eli ympäristövaikutusten arviointi olisi kannattanut antaa tehdä. Se olisi nostanut arvioinnin piiriin tulevien maa-alueiden arvoa merkittävästi, ja kaupunki olisi vastaisuuden varalle hyötynyt siitä suuresti. Mutta kun ei.
Viimeisimmän torjuntavoiton kaupunki sai estäessään yksityisen hoivakodin rakentamisen kaupunkiin – siitäkin huolimatta, että se ei olisi maksanut kaupungille pennin pyörylää. Ei edes takuina. Yritys teki salamakäännöksen ja päätti jo viikon kuluttua rakentaa Teuvalle.
Ainoa poikkeus on Pohjolan Voima, mutta se olikin vahinko. Kaupungin kielisuhde kun pääsi lipsahtamaan hetkeksi suomenkielisten hyväksi, ennen kuin tilanne taas normalisoitiin kuntaliitoksen avulla. Siinä välissä pääsivät kuitenkin Tauno Miettunen, Ikkelä-Koski ja eräät muut juonimaan voimalaitoksen tulon Kristiinaan.
Kristiinan elinkeinopolitiikkaa on kaiken aikaa ohjannut kaiken uuden torjuminen. Mutta on siitä jotain hyvääkin koitunut. Kristiina on torjuntaktiikallaan hyödyttänyt naapurikuntia, kun meille tulossa olleet yritykset ovat menneet niihin.