Helsingin piispan Teemu Laajasalon taloussotkut ovat tuoneet julkisuuteen seurakuntien ja seurakuntayhtymien vastuuhenkilöiden talousopit ja -käyttäytymisen.
Kohu Laajasalosta sai alkunsa toimittaja, Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhosen selvityspyynnöstä, jonka hän toimitti Helsingin tuomiokapituliin ja Helsingin seurakuntayhtymän ja Kallion seurakunnan johtajille.
Henkilökohtaisten talousepäselvyyksien lisäksi otsikoissa on ollut piispa Laajasalon samppanjaostokset ja hotelliyöt, joihin hän on käyttänyt kirkon luottokorttia. Laajasalo on myöntänyt olleensa huolimaton kirkon luottokortin käytössä ja ostoskuittien säilyttämisessä.
Kirkkovaltuuston tehtävänä on valvoa seurakunnan varainkäyttöä.
Kirkkolaki ei sisällä yksityiskohtaista luetteloa valtuuston tehtävistä, mutta erikseen kuitenkin mainitaan asiat, joissa sen päätösvaltaa ei saa siirtää. Esimerkiksi kirkon rakentaminen ja korjaus ovat sellaisia. Valtuuston päätösvaltaan kuuluvat myös päätökset seurakunnan toiminnasta ja talouden päälinjoista sekä rakennus- ja korjaushankkeista.
Sisäisen tarkastuksen tulee puuttua mahdollisiin epäselvyyksiin ja väärinkäytöksiin seurakuntien tai seurakuntayhtymien toiminnassa. Kuinka herkästi tai usein näin tehdään, on monelle seurakuntalaiselle epäselvää. Laajasalon tapaus ei varmasti ole ainut epäselvyys seurakuntien toiminnassa.