työssä jaksamisesta
Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät saavat jokapäiväisestä työstään nostaa liian pientä palkkaa siihen nähden, että:
– Naisvaltaisella alalla nielet kaiken kuran mukisematta, mikäli tahdot työpaikkasi säilyttää.
– Yrität toimia ammattietiikkasi mukaisesti, mutta huomaat, että asiakkaan omaiset (ylisuojelevat ja hyvinvoinnin kannalta epäolennaisiin seikkoihin tarttujat) ja korkeampi taho kumoavat toiminnallaan jokaisen lain, mikä on tehty suojelemaan asiakastasi ja hänen parastaan.
– Sinua, syntyperääsi, työtäsi ja persoonaasi ei arvosteta piirun vertaa ja sinun on vain kestettävä arvostelut toiminnastasi: teet parhaasi, mutta niskaan sataa vain sitä itseään.
– Teet kaikkesi toimiaksesi kuten laki sinut määrää ammattilaisena toimimaan, mutta koet työpaikkasi uhatuksi mikäli avaat suusi epäkohdista joihin törmäät päivittäin.
– Sinun on pakko nyökätä ja hymyillä kun tahdot vain avata suusi ja puolustaa heikompiasi ja itseäsi.
Milloin saadaan laki, joka antaa meille työntekijöille suojan suun avaamiseksi, että saadaan heikompiosaisille paremmat ja heidän näköisensä elämät?
Ei ihme, että hoitohenkilöstö ei näe itseään samalla alalla kymmen vuoden päästä, tuskin turhauttavampaa alaa on olemassa. Mieli tekisi sanoa suorat sanat jokaiselle rasistiselle ja 60-luvulle jumittuneelle omaiselle, tervetuloa viikoksi töihin niin näette, että omaisillanne on kymmenen kertaa paremmat oltavat kuin itsellänne tulevaisuutenne vanhainkodissa.