Vanha tositarina kertoo hevosesta Suomen sotien aikana.
Sota oli jo päättynyt ja sotilaita oli jäänyt vieraan maan multiin. Osa palaili kotiin, kuka milläkin kyydillä. Jopa jalan, metsien läpi.
Joku löysi hevosensa, useimmat ei.
Suomen hevonen ei löytänyt isäntäänsä ja läksi kulkemaan muiden mukana, hiljaisuuden keskellä. Kulkue pysähtyi, hevonen pääsi härkävaunuihin, kyytiin ihmisten, eläinten.
Vaunut kolkkasivat, matka oli pitkä.
Vaunu pysähtyi ja väki väheni. Suomen hevonen jälkijoukossa.
Suomen hevonen hirnahti: ‑ Tuttu asema!
Väki asemapihalta hävisi. Suomen hevonen seisoi ja odotti, vihdoin kopsutteli tutulle tielle, meijerin ohi. Hiekkatietä varmoin askelin, silmät tiukasti eteenpäin. Matkan pituuden tiesi tarkkaan ja jopa häntä heilahti. Pihalla juostiin vastaan.
Isäntää ei näkynyt.
100-vuotiaan Isänmaan
merkeissä kirjoittanut
Arja-mummu
Kristiinan Metsälästä