Huomenna vietämme Suomen sadatta syntymäpäivää. Iältään itsenäinen Suomi ei ole vanha maa. Siksi on ihme, kuinka hyvin olemme menestyneet muihin maihin verrattuna.
Suomessa on opittu, että työtä tekemällä menestytään. Sotavuosien jälkeen vanhempamme ja isovanhempamme tekivät ruumiillista työtä tietäen, että työn tuomasta hyvästä osa meni itänaapurille sotakorvauksina. Korvauksina, jotka sodan hävinnyt osapuoli määrättiin maksamaan. Ja suomipoika ja suomityttö raatoivat. Raatoivat niin kauan, ettei velkojan ole tarvinnut jälkeenpäin kuittailla saatavistaan.
Sodan jälkeinen nousukausi oli seurausta teollistumista edesauttaneiden sotakorvausten tunnollisesta maksamisesta.
Metalli- ja metsäteollisuus voimistuivat ja valloittivat maailmanmarkkinoita. Yhteiskunta vaurastui.
Hyvinvoinnin lisääntymisestä huolimatta 1970-luvun alkuvuodet olivat monelle rankkaa aikaa. Työttömyyttä, konkursseja ja osin öljykriisin tuomaa talouden matalapainetta. Näistä kaikesta on selvitty. On selvitty myös 1990-luvun talouslamasta ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkeisistä säästövuosista.
Uutta uskoa hyvästä tulevaisuudesta antavat nuoret. Kansainvälisesti merkittävä tietotekniikan tapahtuma Slush on merkki menestyksen askelista. Uudet ajatukset ja uudet valloitukset odottavat maailmalla. Nuori sukupolvi suomalaisia on astunut esiin ja suunta on oikea.
Maamme tulevaisuus on hyvissä käsissä. On vain annettava mahdollisuus uusille ajatuksille ja tielle menestykseen.