Seppo Kuusinen esitti tässä lehdessä (12.5) kysymyksen: kuka olisi omistanut Juusela-talon ja vastannut sen ylläpidosta jos talo olisi säilytetty.
Ensimmäisen kerran Seppo Kuusinen esitti kysymyksen Syd-Österbotten -lehdessä (5.5.). Jostain syystä Sepon oli siinä pakko huomauttaa, että tuskinpa Kristiina-seuralla olisi ollut siihen varaa.
Muun muuassa sen tähden vastasin hänen kysymyksiinsä Syd-Österbottenin seuraavassa numerossa (7.5.) näin:
Liikennevirasto omisti Juuselan talon. Kuten kaikkien talonomistajien, Liikennevirastonkin olisi pitänyt vastata talon tavanomaisesta ylläpidosta ja siihen liittyvistä kustannuksista.
Tämä vastauksena Sepon kysymyksiin siitä, kuka olisi maksanut ylläpidon ja kiinteistöveron, sekä vaihtanut rikottuja ikkunoita ehjiin, jos talo olisi saanut jäädä paikoilleen. Toivottavasti tontin omistaja olisi pitänyt tontin siistinä.
Suojellun rakennuksen omistajalle voi lain mukaan myöntää valtion rahaa talon hoitoon ja ylläpitoon. Kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen omistajalle voi saman lain mukaan myöntää valtion rahaa myös siinäkin tapauksessa, että rakennusta ei ole suojeltu (Laki rakennusperinnön suojelemisesta).
Mikäli suojelusäädökset pakottavat omistajan suorittamaan tiettyjä toimenpiteitä säilyttääkseen rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon, valtio korvaa kustannukset.
Ei sen kummempaa.
Talon omistajalle kiinteistön vuosittainen kunnossapito kannattaa. Liikennevirasto osti Juuselan talon purkaakseen sen. Talo oli pitkään tyhjillään ja sen annettiin rappeutua. ELY-keskus väittää, että se ei pystynyt tekemään mitään talolle sinä aikana, kun se oli toimenpidekiellossa. Kristiina-seura yritti korjata pahimmat vauriot, eikä tullut edes ajatelleeksi, että joku maksaisi siitä korvausta.
Jo 5.5. Seppo Kuusinen kirjoitti lehteen, että hän halusi vastauksen vain näihin kysymyksiin. Toivottavasti hänen ei ole pakko kysyä enää kolmatta kertaa.