Asiakirjojen ja kunnassa tehtyjen päätösten julkisuus nousi jälleen otsikoihin kun Suupohjan Sanomien toimittaja halusi tietää Kristiinankaupungin sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan pitämästä kokouksesta. Kokous haluttiin mitä ilmeisimmin pitää salaisena, eikä edes kokouksen esityslistaa julkistettu etukäteen. Joidenkin tietojen mukaan esityslistoja olisi jopa kerätty kokouksen jälkeen lautakunnan jäseniltä pois.
Lautakunnan käsiteltävänä oli kieltämättä vaikea, osin ehkä salassa pidettävä asia. Se ei kuitenkaan oikeuta olemaan tiedottamatta päätöksistä kun niistä kysytään.
Projektitutkija Aleksi Koski ja tutkimuskoordinaattori Heikki Kuutti käsittelevät tuoreessa tutkimuksessaan kunnallishallinnon tietopyyntöihin suhtautumista. Yhteenvedoksi he saavat käsityksen, että julkisuuslain mukainen tulkinta tietopyynnöistä kangertelee eri kunnissa. Kysyjä saa kirjavaa kohtelua ja vaihtelevaa tietoa.
Vaikka Kosken ja Kuutin tutkimus käsittelee kuntalaisten oikeutta tiedon saantiin, voidaan tuloksia, päätelmiä ja ohjeita soveltaa myös tapaan, jolla julkisen sanan edustajille kerrotaan päätöksistä.
Tutkijoiden mielestä tiedot antavalla henkilöllä pitää olla aikaa, tietotaitoa, vuorovaikutushalukkuutta ja palveluasennetta. He neuvovat antamaan tiedon heti, jos julkinen tieto on käsillä. Valitettavana he pitävät tutkimuksen tulosta, joka osoitti, että on kuntia, joissa tietojen pimittämisen mahdollisuus on olemassa.