Suomen Tuulivoimayhdistyksen tekninen valiokunta vastasi kirjoitukseeni (SS 17.3.) tiedottajansa Anna Tiihosen toimesta.
Tuulivoimamelusta kärsivää ihmistä tuskin kiinnostaa, korvaako voimalan valmistaja tuulivoimatoimijalle aiheutuvat tuotantotappiot, jos voimalaa joudutaan korjaamaan melun takia?
Tiihosen mukaan mallinnus hieman liioittelee matalia taajuuksia. Väärin. Mallinnuksessa ja mittauksissa käytetään desibeliasteikkoa A-painoitettuna db(A), joka leikkaa matalia taajuuksia. Tuulivoimaloille tyypilliselle matalataajuiselle melulle oikeampi mittaus- ja mallinnus tapa olisi käyttää desibeliasteikkoa C-painoitettuna db(C). Tuulivoimaloiden ilmoitetut lähtömelutasot vaihtelevat välillä n. 104-110db(A).
Melumallinnuksissa käytetyt lähtömeluarvot vaihtelevat kuitenkin hankkeiden välillä, vaikka voimala malli olisi sama, jopa 5,5db(A). Tästä löytyy hakukoneilla selkeä yhteenveto haulla ”Suomalaiset tuulivoimayhtiöt manipuloivat melupäästöjä”.
Koska melupäästön takuuarvot heittelevät noin paljon, se asettaa niiden luotettavuuden hyvin kyseenalaiseksi. Ja koska on kyse desibeliasteikosta, pitää muistaa, että se ei ole lineaarinen kuvaaja, vaan logaritminen asteikko. Siinä 0 tarkoittaa kuulokynnystä eli sitä äänenpaineen tasoa, jossa aistinsolut ihmisellä voivat reagoida. 10 desibelin kohdalla äänienergia on kymmenkertaistunut, mutta 20 dB se on jo satakertaistunut. Ihminen aistii kipua desibelien ollessa yli 120db(A).
Jo muutamien desibelien muutos lähtöarvossa vaikuttaa mallinnuksessa paljon. Samasta voimalamallista on mallinnettu 700 metrin melualue yhdessä hankkeessa ja toisessa hankkeessa 2200 metrin melualue. Aika suuria heittoja? Toki mallinnukseen vaikuttaa myös maasto?
Jokainen veden äärellä asunut on varmasti havainnut, miten ääni kantaa paljon kauemmas vedenpinnalla kuin kuivalla maalla, tuulivoimaloiden melumalleissa näin ei kuitenkaan tapahdu.
Muutamiin kymmeniin melumallinnuksiin tutustuneena, voi vain ihailla tuulivoimamelun erikoisominaisuuksia. Se osaa mallinnuksissa pysähtyä kiinteistön rajalle, ja tehdä sopivasti mutkia. Mutta se onnistuu vain mallinnuksessa, ei sitten enää käytännössä. Manipuloitu mallinnus taitaa olla tähän syynä?
Tekninen valiokunta ja Anna Tiihonen voisivat kertoa mistä erot mallinnusten ja käytännön välillä johtuvat. Mutta vastausta tuskin saadaan, koska Suomen tuulivoimayhdistys ei ole halukas kommentoimaan yksittäisiä hankkeita.
Kai Ylikoski
Kaskinen