Tuulivoimayhtiöitä edustavassa Suomen Tuulivoimayhdistyksessä on kaivattu faktoja keskusteluun valtioneuvoston asettamista tuulivoiman ääniohjearvoista, sillä niissä tuulivoiman ääntä säädellään Suomessa muita äänilähteitä tiukemmin. (Suupohjan Sanomat 30.3.16).
Kyseiset ”ääniohjearvot” tarkoittavat meluohjearvoja. Melu on ääntä, joka koetaan häiritseväksi.
Viranomaisten antamat meluarvot koskevat kuuloalueen äänenpaineita. Viranomaisarvot eivät sisällä kuuloalueen alapuolelle jäävää hyvin matalataajuista äänenpainetta ns. infraääntä.
Tuulivoimamelun on osoitettu olevan häiritsevämpää kuin esimerkiksi liikenne- ja teollisuusmelun. Siksi tuulivoimaloiden meluarvot ovat 10 dB tiukemmat kuin muun ympäristömelun.
Ympäristöministeriö on julkaissut vuonna 2014 tuulivoimamelusta kolme erillistä ohjetta, jotka koskevat melun mallintamista, melupäästöä ja tuulivoimaloiden melutason mittaamista altistuvassa kohteessa (YM ohjeet 2-4/2014).
Valtioneuvosto on antanut tuulivoimaloille ulkomeluasetuksen (1107/2015). Tässä asetuksessa melun yöajan keskiäänitasoraja on 40 dB(A) sekä vakituisilla että loma-alueilla.
Sisätilojen osalta melurajat on annettu Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (545/2015). Asetuksen mukaan yöajan tunnin keskiäänitaso saa olla enintään 25 dB (A) tiloissa, joita käytetään nukkumiseen. Asetus pohjautuu terveydensuojelulakiin, joten melurajaa sovelletaan kaikkiin rakennettuihin tuulivoimaloihin.
Miksi nämä säännöstöt eivät toimi?
Kaavoitus on kunnan monopoli. Kunnat ovat ulkoistaneet tuulivoimakaavoituksen tuulivoimalatoimijoille. Melu esitetään kuntien päätöksentekijöille konsulttien laatimilla melumallinnuksilla. Mallinnusten tulee perustua tuulivoimalan valmistajan antamiin melupäästötietoihin, joiden tulee olla selvitetty kansainvälisten standardien mukaisesti. Näitä melupäästötietoja ei anneta kolmannelle osapuolelle; tuulivoimalatoimijat vetoavat liikesalaisuuteen. Tämän takia melumallinnuksien oikeellisuutta ei voi varmistaa.
Valtaosassa melumallinnuksissa melupäästöarvot ovat olleet keskimäärin noin 6 dB liian pieniä. Ottamalla huomioon mallinnuksessa + 6 dB lisäys, niin mallinnustuloksena esitetty kilometrin melurajan (40 dB) tulisi todellisilla melupäästöarvoilla olla yli kahdessa (2) kilometrissä. Joissakin kunnissa on valtuustopäätöksellä annettu asunnon ja tuulivoimaloiden välille vähintään kahden (2) kilometrin etäisyys.
Kuntien päätöksentekijät ovat konsulttien melumallinnuksien varassa suunnittelutarveratkaisuista, kaavoituksesta tai rakennusluvista päätettäessä.
Tuulivoimalatoimijat ovat kieltäytyneet tuulivoimaloiden melun mittauksista vedoten siihen, että melumallinnukset ovat riittävän luotettavia.
Kuntien ympäristö- ja terveysviranomaiset eivät myöskään ole edellyttäneet rakennettujen tuulivoimaloiden käytönajan riippumattomia melumittauksia. Näistä kuntien kieltämistä mittauksista ovat asukkaat tänä keväänä valittaneet Vaasan hallinto-oikeuteen kahdella eri paikkakunnalla.
Terveydensuojelulain perusteella kuntien viranomaisilla on selvittämisvelvollisuus asukkaisiin kohdistuvista terveyshaitoista, joihin sisältyy myös melualtistuminen sisätiloissa. Asukkaita on tuulivoimamelun takia joutunut jo lähtemään kodeistaan esimerkiksi Raahen Kopsassa, Merikarvialla, Haminassa, Porin Peittoossa ja Luhangalla.
Vesa Viljanen,
Johtava ääniasiantuntija,
fyysikko, FM
Turku