Minä teen aina uuden vuoden lupauksen. Vuosi sitten tähän aikaan päätin ryhtyä ahkeraksi liikkujaksi. Lupauksella ei olisi ollut mitään mieltä ilman tavoitteita. Hien pitää lentää kunnolla, päätin vuodenvaihteen innostamana.
Tavoitteeksi vuodelle 2015 kirjasin: Sata kertaa vähintään kolmen kilometrin juoksulenkki, sata kertaa vähintään 500 metrin uintimatka ja sata kertaa määrätty kuntolihasharjoitus. Helppo nakki, ajattelin. Jos tekee yhden harjoitteen päivässä, tekee se yhteensä kolmesataa päivää. Siinähän jää ruhtinaalliset pari kuukautta aikaa lekotteluun.
Syyskuuhun asti kaikki sujui hyvin. Elokuun lämpiminä päivinä oli mukava mennä töistä Meriuimalaan vetelemään rintauintia. Kevään ja kesän valoisat illat olivat oivia hetkiä lähteä lenkille. Sateiset happirikkaat säät olivat antoisia puuskuttaa lihaskuntotreeniä Kristiinankentällä. Mutta syyskuussa, silloin tihkaisi.
Lenkki ei enää maistunut ja piti pakottaa itsensä kentälle. Lupauksen täyttämisessä tsemppiä antoi, että ystävät ja läheiset olivat lähteneet mukaan toteuttamaan minun päämäärääni. Juoksutavoite täyttyi lokakuussa, sen kunniaksi poksahti shamppanjapullo. Sadannet lihaskuntotreenit vedettiin marraskuun sateen piiskaamalla Kristiinankentällä. Sadas uintikerta tuli täyteen joulukuun alussa Ankkalammessa. Sen kunniaksi skoolattiin mustikka-hunajajuomalla. Ilman uimahallia tämä lupaus olisi ollut mahdoton minun osaltani.
Liikunta on antanut mielenvirkeyttä. Aikaa siihen olen hätätapauksessa ottanut myöhäisillasta tai varhaisaamusta.
Ehkä parasta oli, että lupauksen ansiosta vietin entistä enemmän aikaa ystävien ja läheisten kanssa. Usein joku lähti mukaan pururadalle, urheilukentälle ja uimahalliiin, joissa vuoden varrella puitiin monia asioita.
Vuodelle 2016 olen jo tehnyt lupauksen. Varatkaa kaverit liikuntakamppeet esille, vaikka kyse ei tällä kertaa ole urheilusuoritteiden keräämisestä.
Minna Zilliacus, toimittaja