Kaskislainen perheyritys laajeni - Pariskunta ahkeroi palkkatöiden lisäksi yritysrintamalla

Paljasjalkaisen kaskislaisen Jani Salon , 47, ja hänen Filippiineiltä kotoisin olevan vaimonsa Dianen eli Renelyn Panoncillon , 35, arjessa riittää touhua.

Jani perusti kolme vuotta sitten Kaskisten digitalkkari -yrityksen, joka toiminta laajeni maaliskuussa, kun Diane alkoi pyörittää Kaskisten kotipalvelua.

Idea leveämmille urille lähdöstä syntyi, kun pariskunta alkoi miettiä, mistä saada Dianelle lisää työtunteja. Hän aloitti vakituisena siivoojana Kaskisten palkkalistoilla viime toukokuussa, mutta pesti on vain 50-prosenttinen.

Vaikka kotipalvelu on toiminut vasta pari viikkoa, ensimmäiset asiakkaat ovat jo löytyneet. Palveluihin kuuluu esimerkiksi siivousta, pyykkäystä, lastenhoitoa ja ruuanlaittoa. Yllätys on ollut, että monet pyytävät asiointiapua esimerkiksi kauppareissuihin.

- Sana leviää. Hyvä kello kauas kiirii, paha vielä kauemmas, Jani toteaa.

Yli 30 vuotta tietokonealalla työskennellyt Jani on päivätöissä Fujitsulla Vaasassa. Leipätyönsä rinnalla hän pyörittää digitalkkaria. Toiminimen hän perusti, kun tutut aikoinaan nyppivät harva se päivä hihasta ja pyysivät apua tietokoneongelmiinsa.

- En viitsinyt enää tehdä hommia kökällä. Olen aina sanonut pilke silmäkulmassa, että olen Fujitsun paras mies. Tähän päivään mennessä olen pysytynyt ratkaisemaan kaikki laiteongelmat, joita on tullut vastaan.

Oli kyse sitten nettivioista tai jonnekin hävinneistä tv-kanavista, hänelle on tärkeä löytää perimmäiset syyt ongelmiin.

- En tee mitään paukkulankavirityksiä.

Keltanokka hän ei yrittäjänä ole. Moni kaskislainen muistaa yhä, kun Jani pyöritti tietokonefirmaa kaskislaisen Jarkko Östermanin kanssa. It-man -yrityksen taru loppui vuonna 2016.

Työt seuraavat joskus myös iltoihin ja öihin. Jostain mies löytää aikaa tiskijukka- ja karaokeisännän hommiin, joita hän tekee vaasalaisyrityksen kautta Suupohjan yökerhoissa ja ravintoloissa.

Suomen nuorin suntio Perheeseen kuuluvat Dianen ja Janin 2,5-vuotias Sofia-tytär sekä Emilia-tytär, 15, Janin edellisestä avioliitosta.

- Meillä on tällainen kulttuurinen sekamelska. Kodissamme puhutaan monta eri kieltä. Kotikieli on silti suomi, Jani kertoo.

Janin edellinen puoliso, Emilian äiti, on kotoisin Thaimaasta. Hän on opettanut tyttärelleen thaita. Diane puhuu Sofialle omalla äidinkielellään visayalla sekä englanniksi. Jani käyttää suomea, mutta ymmärtää sieltä täältä sanoja myös visayasta.

Diane muutti kotikylästään Don Salvador Benedictosta Suomeen keskitalvella viisi vuotta sitten.

- Tykkään paljon Suomesta, varsinkin kesällä. Minulla on hyvä perhe täällä. Toki välillä ikävöin Filippiineiltä perhettä ja sukuani.

Onneksi yhteydenpito on helppoa. Viimeksi haastattelupäivän aamulla hän otti messenger-pikaviestipalvelun kautta videyhteyden Filippiineille.

Ensi vuonna reissuun Koronan takia pariskunta ei ole päässyt käymään Dianen kotipuolessa. Suunnitelmissa on tehdä reissu ensi vuonna, jotta Filippiniien mummo ja pappa näkevät Sofian ensi kertaa kasvokkain.

Aasialainen sydämmellisyys on jotain, mistä Jani toivoisi suomalaisten ottavan oppia. Ensi kohtaaminen Dianen vanhempien kanssa ei unohdu koskaan.

- Tunsin alusta asti, että olin kuin heidän oma poikansa. Minut otettiin niin lämpimästi vastaan. Se oli häkellyttävää. Myös Dianen appivanhemmat Kaskisissa ovat ottaneet hänet omakseen.

Sunnuntait perhe yrittää pyhittää levolle.

Tosin Jania näkee silloin vapaaehtoistöissä suntiona Kaskisten kirkossa. Apulaissuntiona häärii Sofia.

- Otan mukaan Sofian aina kun mahdollista, kuten aikoinaan otin myös Emilian. Sofia on sylissäni, kun sytytämme yhdessä kynttilät alttarilla. Sofia on varmasti Suomen nuorin suntio!

Jani on myös kirkkovaltuutettu. Lisäksi hän istuu SDP:n riveissä kaupunginvaltuustossa.

- Seurakunnan tilanne näytti aika huolestuttavalta, rahat olivat tiukalla. Ajattelen, että niin kauan kun kaupunki pysyy itsenäisenä, myös seurakunnan on pysyttävä itsenäisenä. Nyt Kaskisten tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta. Tänne muuttaa lisää väkeä ja myös seurakunta pysyy itsenäisenä.

Hän viihtyy juurillaan mainiosti. Silloinkin, kun hän nuorena lähti opiskelemaan Kauhajoelle ja Seinäjoelle, hän piti kirjansa aina Kaskisissa.

- Kaskinen on Suomen pienin ja paras kaupunki. Olen aina sanonut, että vaikka työni siirtyisivät Inarin Essolle, Kaskinen pysyy kotipaikkanani.

Kirjaudu sisään

Kaskislainen perheyritys laajeni - Pariskunta ahkeroi palkkatöiden lisäksi yritysrintamalla

Haluatko lukea artikkelin?

Katuosoite

Puhelin