Korona-ajan eristäminen synkensi vanhusten yksinäisyyttä

Minna Heiniluoman johtamassa ikäihmisten asumisyksikössä De gamlas hemissä Kristiinan Kantakaupungissa laitettiin muiden palvelukotien tapaan koronan takia ovet lukkoon ja voimaan astui vierailukielto 16. maaliskuuta 2020.

‑ Taloon laskeutui saman tien hiljaisuus ja asukkaat viettivät entistä enemmän aikaa omissa huoneissaan. Sitä ennen oli todella vilkasta, oli omaisia ja vapaaehtoisia ja iloinen ja sosiaalinen tunnelma. Se loppui kuin seinään, muistelee Heiniluoma, joka oli aloittanut työt talossa tammikuussa.

Vanhukset viettivät aikaa omissa huoneissaan myös yleisestä pelosta koronaa kohtaan.

Yhteydet ulkopuolisiin olivat puhelimitse ja ikkunan takana kävi omaisia.

‑ Huonokuntoiset asukkaat eivät välttämättä kykene olemaan yhteydessä puhelimitse. Se oli kiperä asia, jonka järjestämistä kannattaisi nyt miettiä kansallisella tasolla, pohtii Heiniluoma, joka opinnäytetyössään tutki eristämisen vaikutusta ikäihmisiin ja sitä, oliko täydellinen eristäminen tarpeen.

Hän alkoi valmistella aihetta vuoden 2020 lopussa. Seuraavana keväänä hän haastatteli tutkimukseensa De gamlas hemin ja Kristiinakodin asukkaita.

‑ Vielä reilu vuosi myöhemmin he muistivat kevään 2020 tapahtumasta liki kaiken. Myös he, joilla on jossakin määrin muistisairautta. Se on hämmästyttävää. Jaoimme hyvinkin liikuttavia hetkiä ja kyyneleitä virtasi.

Oliko täydellinen vierailukielto tarpeen? Vierailukiellon vastapainona vaakakupissa oli sosiaalinen eristäminen ja ikäihmisen sysääminen entistä suurempaan yksinäisyyteen.

‑ Yksinäisyys on monelle vanhukselle muutenkin arkipäivää. Sosiaalisten suhteiden vaillinaisuudella tai jopa kokonaan puuttumisella voi olla tuhoisia seurauksia. Se voi aiheuttaa sairastumisia tai peräti kuoleman. Kun se ei ole ulospäin näkyvä sairaus, niin on vaikea vetää johtopäätöksiä siitä, kuinka paljon korona-ajan eristäminen vaikutti vanhusten kuolemiin Suomessa.

Nykyisen tiedon valossa Heiniluoma on päätynyt siihen, ettei täydellinen vierailukielto ollut välttämättä tarpeen.

Kiellon aikana kaikissa palvelukodeissa kävi talon ulkopuolelta väkeä eli henkilökuntaa. Heillä olivat maskit ja käsidesit käytössä, mutta turvavälien jatkuva noudattaminen oli usein mahdotonta. Moni vanhus tarvitsee apua peseytymisessä, pukeutumisessa ja ruokailussa.

‑ Henkilökunta oli koko ajan asukkaiden kanssa tekemisissä ja he tekivät hoitotoimenpiteitä hyvinkin lähellä. Jos omaiset olisivat saaneet käydä vierailulla käyttäen kasvomaskia ja pitäen turvavälit, niin olisiko se ollut yhtään sen suurempi riski? Vierailijoiden määrään ja kestoon olisi voinut tehdä rajoituksia jo alussa, esimerkiksi yksi kävijä kerrallaan.

‑ Vaikka täydellinen vierailukielto oli ollut voimassa pari kuukautta maaliskuun puolivälistä, niin huhtikuussa 2020 oli hoivakodeissa tapahtunut koronakuolemia. Vaikka heitä oli siis eristetty sosiaalisista suhteista, jatkaa Heiniluoma.

Toukokuussa 2020 tuli lupa alkaa järjestää omaisten tapaamisia hyvin rajatusti.

‑ Parin kuukauden vierailukielto on pitkä aika ikäihmisen olla epätietoisuudessa. Lisäksi koko ajan luotiin uhkakuvia koronasta. Se oli hämmentävää aikaa.

Korona jätti jäljen mielialaan Heiniluoman vaakakuppi painuu yhä enemmän ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden merkitykseen.

‑ Niiden tukeminen on tärkeää sekä palvelukodeissa että kotona asuville vanhuksille. Monessa tutkimuksessa on todettu, kuinka haitallista sosiaalisten suhteiden puuttuminen on erityisesti silloin, jos niistä eristäytyminen ei tapahdu omasta tahdosta. Kuten oli korona-aikana.

Hän on huomannut, että koronamelankoliaa on edelleen.

‑ Jos mieliala pääsi laskemaan korona-aikana, niin palautuuko se enää ja miten se saadaan palautumaan. Nyt tarvitaan entistä enemmän tukea kaikilta. Olen huolestunut, kuinka tuo aika vaikutti kotona asuviin vanhuksiin. Palvelukodissa henkilökunnan merkitys oli pahimman vaiheen aikana tärkeä siinä, että ikäihminen tunsi olonsa kuitenkin turvalliseksi.

De gamlas hemissä rakennetaan nyt koronan jälkeistä aikaa. Omaiset ja vapaaehtoiset käyvät vierailuilla. Rajoituksena on, ettei vierailulle tulla edelleenkään flunssaisena.

‑ Nyt pyritään saamaan entistä enemmän kodinomaista tunnelmaa ja varsinkin iloa.

. Kuka? MINNA HEINILUOMA

Ikäihmisten palveluyksikön johtaja Kristiinan Kantakaupungissa.

Asuu Kauhajoella.

Koulutukseltaan sosionomi. Sai valmiiksi viime marraskuussa sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon.

Hänen opinnäytetyönsä keskeisimmät tulokset julkaistaan 13. syyskuuta Seinäjoen ammattikorkeakoulun Terveyden edistäminen ja hoito -tutkimusohjelman teemateoksessa.

Kirjaudu sisään

Korona-ajan eristäminen synkensi vanhusten yksinäisyyttä

Haluatko lukea artikkelin?