Tilaajalle

Rosa-vauva jokeltelee isänpäivänä Isojoella ja Indonesiaan

Rosa Mäkelä, ikää hiukan päälle seitsemän kuukautta, hymyilee leveästi katsoessaan televisiossa laulavia eläinhahmoja indonesialaisessa piirretyssä.

‑ Se on Rosan lempiohjelma, ilmoittaa hänen isänsä Sami Mäkelä, 34.

Rosan äiti Rangga Wimbawati, 26, nyökyttelee vieressä. Kyllä, heidän kotonaan Vanhassakylässä eletään suomeksi ja indonesiaksi.

Isojokelainen Mäkelä ja Indonesiasta lähtöisin oleva Wimbawati puhuvat keskenään englantia. Rosalle he juttelevat omilla äidinkielillään eli suomeksi ja indonesian bahasaksi. Näin oli alun perin suunniteltu.

‑ Haluamme puhua Rosalle kumpikin omaa äidinkieltämme. Samalla Rosa oppii puhumaan myös minun sukulaisteni ja vanhempieni kanssa, kertoo Wimbawati.

Samin ja Raggan tarina alkoi internetissä pelimaailmassa kolme vuotta sitten. Kasvotusten he kohtasivat jo seuraavana vuonna 2017 Mäkelän matkustaessa Wimbawatin kotiin Indonesiaan Yogyakartan kaupunkiin. Siellä vietettiin hääjuhlaa kesällä 2018. Rosa syntyi maaliskuun lopussa tänä vuonna.

Pariskunta on asunut yhdessä viime syksystä lähtien Mäkelän kotona Vanhassakylässä. Siellä Samilla on myös työ linja-auton kuljettajana.

‑ Tykkään asua täällä. Ei ole saastetta, on rauhallista ja luonto lähellä. Tämä on hyvä paikka lapsen kasvaa, toteaa Wimbawati, joka on kotoisin ahtaasta suurkaupungista.

Vanhassakylässä luonto on niin lähellä, että he voivat astua asunnostaan metsään. Siellä pieni Rosa on katsellut isänsä kantorepusta puolukoiden ja mustikoiden poimimista ja nähnyt jänisten loikkivan.

Sami Mäkelällä on sunnuntaina ensimmäinen isänpäivä oman lapsen kanssa.

‑ Rosa on eläväinen lapsi. Hän ilmaisee tahtonsa hyvin., mikä on tullut anopiltani, hän kertoo tyttärensä luonteesta.

‑ Kyllä, Rosa on tullut isoäitiinsä, vahvistaa Wimbawati.

Lapsen tulo on muuttanut elämää suuresti.

‑ Lapsi vie enemmän aikaa kuin olin aavistanut. Lisäksi täytyy ajatella enemmän oman navan ulkopuolelle. Totta kai on myös se isän vastuu, pohtii Mäkelä.

Isän vastuuta on tarjota lapselle se, minkä pystyy.

‑ Turvallinen ympäristö, huolenpitoa, rakkautta ja myöhemmin kasvatusta. Rosalle toivon tulevaisuudessa, että hän olisi onnellinen, löytäisi oman polkunsa sekä saisi ystäviä täältä Isojoelta, sillä se on tärkeää lapsena.

Empaattisuus, avuliaisuus ja ystävällisyys ovat indonesialaisittain keskeisiä asioita.

‑ Tärkeintä on, että hänestä tulee ystävällinen ihminen, joka osaa käyttäytymisen perusasiat, sanoo Wimbawati pohtiessaan tyttärensä tulevaisuutta.

Itselleen Wimbawati toivoo asiaa, joka sekin perustuu indonesialaiseen kulttuuriin. Hän haluaisi olla osa Isojoen yhteisöä esimerkiksi auttamalla tai muutoin toimimalla. Samalla ehkä tutustuisi muihin äiteihin.

Isänpäivänä Rosa perheineen käy isovanhempiensa luona Isojoen Kortteenkylässä. Ehkä hän jokeltelee myös isovanhemmilleen Indonesiaan internetin välittämänä.

‑ En ole vielä ollut isyysvapaalla. Katsotaan tilanteen mukaan, ehkä ensi kesänä, arvelee Mäkelä, sillä kesäksi on harkinnassa matka Indonesiaan.