Suupohjan sanomien (29.8.) pääkirjoituksessa, ”Yllättävä, hyvä ehdotus”, todetaan että ”Kaupungilla ei ole museota, jossa voi perehtyä yleisesti kaupungin historiaan”. Samaisessa kirjoituksessa viitataan kaupungin omistuksessa olevaan Carlsron museoon ainoana kaupungin omistamana museona ja kritisoidaan sen museokokoelmia yhden henkilön kokoelmiksi. Tekstissä viitatut kaupungin palkkaamat museonjohtaja ja museoamanuenssi ovat ihmeissään moisesta pääkirjoituksesta ja sen väittämistä.
On totta, että kaupunginmuseo Carlsron on perustanut yksi henkilö, Åke Weckström, Kristiinasta ja sen lähiympäristöstä keräämillään ja lahjoituksena saamillaan esineillä. Lähes kaikki muutkin Suomen museot ovat kuitenkin alun perin alkaneet yhden keräilijän kokoelmista.
Ajurina tunnettu Åke Weckström muistetaan kaupungissa kilttinä ja tarpeellisena henkilönä, tuttuna näkynä kulkemassa kaupungin kaduilla hevosen ja kärryjen kanssa. Carlsron puistossa voi tarkastella Åken vesikärryä ja muistella, kuinka kaupunkiin tuli puhdasvesijärjestelmä 1960-luvulla. Muun muassa tästä kaupungin kehityksestä kerromme museokävijöillemme yhden henkilön ja hänen keräämänsä tai hänelle kuuluneen esineistön välityksellä.
Kaupunginmuseo Carlsro on mitä edustavin läpileikkaus kaupungin historiasta. Åke keräsi pääasiassa herrasväen kaupunkielämisestä jälkeen jäävää esineistöä 1800-luvulta osittain aina 1980-luvulle asti, mutta kokoelmiin kuuluu myös merenkulkuhistoriaan ja kaupungin elinkeinoihin liittyvää esineistöä. Itse Carlsron museoalue ja rakennus edustavat kaupungin kulta-aikaa ja muistuttavat Pohjanmaan rikkaista liikemies- ja laivanvarustajasuvuista. Carlsron historiaan kuuluvat myös rohkeat ja menestyneet naiset, Lindbergin siskokset, jotka saivat paikan kukoistamaan hotellina ja kesäpensionaattina. Kunpa vain seinillä olisi suu, korvat niillä ainakin on.
Carlsron esineistö koostuu yhden ihmisen määrätietoisen rohkeasta kokoelmasta, joka jaksaa ihmetyttää laadullaan ja määrällään kävijöitä. Jokainen esine on konkreettinen linkki menneisyyteen. Koskettamalla, haistamalla, kuulemalla ehkä jopa maistamalla voi oppia esineestä ja ympäristöstä sellaista tietoa, mitä ei pelkästään näkemällä ymmärrä. Esineiden mukana tulevat tiedot, muistot ja uskomukset ovat niitä tarinoita, joita haluamme kuulla, tarinoita, jotka auttavat ymmärtämään tapahtunutta muutosta.
Kaupunginmuseona meidän tehtävänämme on kytkeä kokoelman esineet ymmärrettävästi menneisyyteen niiden tarinoiden kautta, joita esineet kertovat. Samaan aikaan kaupunginmuseo katsoo myös eteenpäin – kaupunginmuseon yksi perustehtävä on taltioida nykypäivää tulevaisuuden lapsille.
Mitä Turha-panimon rakennusta koskevaan keskusteluun tulee, pidämme rakennusta kulttuurihistoriallisesti tärkeänä ja soisimme sille hyvän elämän ja jatkuvuutta. Emme silti näillä resursseilla toivo uutta rakennusta kontollemme. Intressimme on keskittyä Carlsrohon, kehittää ja muokata museota sekä toimintaa siellä kohti ammattimaisesti hoidettua kaupunginmuseota, jonka olemassaolon myös kaupunkilaiset itse tunnustavat ja tiedostavat. Olisi hienoa, jos saisimme museoon hanasta lämmintä ja puhdasta vettä, sähköt ja valaistuksen, peruslämmön, toimivan puhelin- ja nettiliittymän sekä opasteet museoon 8-tieltä. Ei kaupunginmuseon välttämättä tarvitsisi olla vain kesämuseo. Mikäli olosuhteet saataisiin kuntoon, voisimme olla avoinna ympärivuoden ihan siellä Suurjärven rannalla, vain kivenheiton päässä kaupungin hulinasta.
Muistutuksena vielä: Kristiinankaupungilla on oma kaupunginmuseo Carlsro, ollut vuodesta 2002 lähtien. Carlsron ohella kaupunginmuseolla on näyttelytilana Läntinen tullitupa Frans Henriksonin puiston reunalla. Siellä voi tutustua näyttelykokonaisuuksiin Frans Henriksonista, pikkutullista ja tullituvista Kristiinassa sekä kaupungin markkina- ja toriperinteestä.
Museonjohtaja Tarja Aurell
Museoamanuenssi Anna Karhila
Toimitus vastaa:
Pääkirjoituksessa (29.8.) todetaan: ”Kristiinassa on säätiöiden omistamia erityismuseoita. Kaupungin omistuksessa on vain Carlsron museo, joka on avoinna kesäkuukausina. Tuo museo keskittyy lähinnä yhden henkilön kokoelmiin.” Kyse on toteamuksesta, se ei ole Carlsron museon kokoelmaan, museoon tai sen perustajaan kohdistuva arvostelu.