Ensimmäiseksi oli jatkosota Syvärillä. Toiseksi Lapin sota ja haavoittuminen. Kolmanneksi 96-vuotiaan veteraanin taistelu hoitopaikasta.
Viimeinen sota oli vaikein.
Veteraani putosi vuoteesta kasvoilleen 26.7.2017. Mahdollisen aivotärähdyksen vuoksi tilattiin ambulanssi, joka tuli tunnin kuluttua.
Sairaankuljettajat tekivät perustutkimuksen, haastattelun ja monitoroinnin. Päätös: vanhus jää kotiin aivotärähdysseurantaan.
Paikalla ovat monisairas 95-vuotias omaishoitajavaimo sekä Porissa asuva tytär. Veteraani sairastaa eturauhassyöpää ja verenpainetautia. Hänellä on ollut myös aivoverenvuoto ja hän on lähes sokea. Hänellä ovat päivät ja yöt sekaisin. Vaimo on aivan uupunut!
Viikon kuluttua aamuyöllä 8. elokuuta veteraani alkoi rajusti oksentaa. Ambulanssia odotettiin 40 min. Vanhusta lähdettiin viemään Kauhajoen terveyskeskukseen, jossa hänet laitettiin kuivumisen vuoksi tiputukseen. Sieltä hänet kotiutettiin viikon päästä omaisten vastustuksesta huolimatta.
Vaimo ei jaksa enää hoitaa. Onneksi veteraani sai Isojoen vanhainkoti Willa Walterista kotiuttamishuoneesta väliaikaisen paikan. Sinne saavuttuaan hän alkoi oksentaa ja jälleen lähdettiin taksilla viemään takaisin Kauhajoelle uudelleen nesteytykseen. Matka on 40 km yhteen suuntaan.
Matkalla veteraani jo pyysi pilleriä, jolla maallinen vaellus loppuisi. Hänet kotiutettiin jälleen seuraavana päivänä takaisin Isojoelle. Rasittuneena mikään ruoka ei tahtonut pysyä sisällä moneen päivään.
Omaisten aktiivisuuden ansiosta veteraani pääsee 21.8.2017 Porin diakonialaitoksen veteraanikuntoutukseen kymmeneksi päiväksi.
Entä sen jälkeen? Löytyykö hänelle pitkäaikaista hoitopaikkaa?
Tällä kirjoituksellani toivon, että veteraaneja kunnioitettaisiin vielä silloinkin, kun he ovat vanhoja ja hauraita.
Anita Tapani
tytär